Käymme seikkaperäisesti ja lyhyesti läpi kesän 1944 panssaritorjunnan ongelmia koskien aktiivista panssarintorjuntaa ja siellä nimenomaan pst.tykkipuolella. Keskitymme siihen millä tavalla Pak 40 olisi tehty korsutykki, muita suunniteltuja korsutykkimalleja ei vielä käsitellä.

Alla Pak 40.

34.Tyk.K saanut uudet 75 m/m panssaritorjuntatykit 75K/40.

Pak 40, 75 K/40, 75mm pst-tykkimme edusti kesällä 1944 meillä järeitä panssarintorjuntatykkejä, oikeastaan aina pst-tykki joka soveltui ns. kaukotorjuntaankin. Ongelmana oli että puolustusaseman etureunassa oli panssarintorjunta lähes pelkästään lähitorjunnan varassa, panssarinyrkit, panssarikauhu.

Kuvassa panssarintuhoojamme pitelee panssarinyrkkiä. 150metrin matkalla ammuksen lentorata putosi 3metriä.

Panssarinyrkki

Syynä oli se että avoasemissa olleet raskaat pst. tykit tuhoutuivat yleensä jo vihollisen tulivalmistelussa, tyksitötulessa jo ennen kuin vihollinen edes laittoi panssarit liikkeelle. Suoja-asemissa säilyneet kevyet pst. tykkimme, 45mm oli kyllä helppo työntää tuliasemiin panssarivaunujen hyökkäyksen alkaessa mutta niiden teho oli heikko.

Kuvassa 45mm venäläinen pst. tykki.

venäläinen 45mm

 

1944 kesällä kestolinnoitteissa(Salpalinja) olleet 45 K 32 tykit olivat täysin vanhentuneita panssarintorjunnassa. Vaikka tykki oli erittäin nopea ampua niin panssarit olivat kehittyneet niin paljon ettei aseella saanut niihin enää 1944 aikaan kuin kimmokkeita.

Kuvassa Salpalinjan tykkikorsu Ravijärvellä.

45mm tykki paikalla korsussa.

 

No miksi ei siis suoja-asemaa 75mm Pak 40? Niitä kyllä tehtiin mutta ongelmana oli se että etukäteen tehdyt tiet olivat tykistökeskityksen jäljiltä yleensä tukossa ja tykin liikuttaminen helposti paljasti sen viholliselle. Jolloin se yleensä joutui vihollisen tulen alle ennen kuin edes ehti aloittaa torjuntaa. Samasta syystä aseman vaihto oli lähes mahdotonta (hyökkäyksen)torjunnan aikana. Kestävästi katetun tuliaseman heikkouksia oli aseman suuri koko, korkeus sekä ampuma-aukon suuruus. Se paljastui helposti vihollisen ja oli suojaton vihollisen suorasuuntaustulelle.

Kuvassa virolaiset vapaaehtoiset työntävät pst.tykkiä asemiin. Laudoitettu kulkureitti asemassa oli lähes perusedellytys tykin liikuttamiselle.

pst3

 

Panssarivaunujen kaukotorjunnalle oli kuitenkin tarve olemassa, ei voitu jättäytyä pelkästään lähitorjunnan varaan. Tästä syystä alkoi linnoitustoimisto 1944 suunnitella pst.tykkikorsua Pak 40 ympärille.

Jotta ampuma-aukko saataisiin pieneksi, oli tykin sivusuuntauksen kääntöakseli sijoitettava aukon suojapanssarin kohdalle. Se olisi saatu aikaan yksinkertaista apulavettia käyttämällä. Korsun saamiseksi pieneksi oli tykistö tarkoitus irroittaa lavettirunko ajolaitteineen, pyörät, lavettihaarat sekä kilpisuojukset, jolloin tykki olisi muuttunut tilapäisesti kiinteäksi korsutykiksi. Sen ei katsottu haittaavan koska ajokuntoisen tykin asemanvaihtoa ei voitu torjunnan aikana suorittaa. Torjunnan väliajoiksi suunniteltiin putken irroittamista jarrulaitteesta jolloin putki voitiin vetää korsun sisään suojaan.

Meillähän ei ollut kunnollista korsutykkiä olemassa ja sen kehittämisessä laskettiin menevän ainakin kaksi vuotta. 76mm venäläisiä korsutykkejä aukkopanssareineen oli saatu sotasaaliiksi 1941 ja niistä kaksi oli sijoitettu Salpa-asemaan, puukorsuihin.

Alla 76mm venäläinen korsutykki aukkopanssareineen.

Ryssältä jäänyt tykki bunkkerin aukossa.

1944 syksyn ja sen hetkisen korsutykin tarpeen suunniteltiin täyttyvän käyttämällä Pak 40 edellämainitulla tavalla apulavetilla. Tykin käyttöä korsutykkinä puolusti sekin että Tampellalla oli suunnitteilla kotimainen 75mm pst.tykki joka valmistuttuaan oli kevyempi ja maastokelpoisempi. Tästä tykistä ei enempää mutta siitä siis suunniteltiin korvaajaa Pak 40 tykille.

Tykki(Pak 40) oli tarkoitus irroittaa lavetistaan ja samoin apulavetistaan yksinkertaisilla työkaluilla ja ideana oli vielä sekin että korsuun ei varattu tykkiä valmiiksi vaan aseman miehittävä joukko olisi sijoittanut korsuihin omat tykkinsä jos hyväksi näkee, jollei niin torjunta olisi suoritettu avoasemista. Asemasta poistuessa joukot olisivat vieneet tykit mukanaan. Jos tykkejä olisi ollut tarpeeksi, niin sitten olisi saatu korsukohtaiset tykit.

Alla suomalainen 75mm pst.tykki.

Suomalainen 75/K. 44.

 

Valitettavasti minulla ei ole ainakaan vielä hallussani kuvaa suunnitellusta tykkikorsusta mutta suunniteltiin 4 erilaista mallia jotka olivat seuraavat.

  1. Teräksisen kuvun kaltainen korsu, 10cm kuvulla painoa oli tullut 14tonnia ja kupu olisi tullut varsin suureksi.
  2. Luonnos 2 oli samankaltainen kuin teräskupukorsu mutta betonikatolla.
  3. Vaihtoehto 3. oli tykistä poistettu vain lavettihaarat ja tykki oli saatu nopeasti ajokuntoon. Hankaluutena oli se että suunnattaessa jouduttiin liikuttamaan pyörästöä ja lavettirunkoa.
  4. Tykki kokonaisena, ongelmana korsun suuruus ja vaikea maastoutettavuus.

Näistä vaihtoehdoista valittiin numero 2 eteenpäin vietäväksi.

Korsutykistä ja apulavetista tehtiin puiset mallit jotka lunastettiin linnoitustoimistolle, korsun kehitys lopetettiin loka-marraskuussa 1944. Kovin pitkä ei kehityskaari siis ollut, elokuusta-marraskuuhun.

 

Kaikki kuvat SA-Kuva.

 

 

 

 

 

 

About Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 47-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Sotahistoriaa, pääosin modernin linnoittamisen historiaa, olen hartaasti harrastanut jo –80 luvulta alkaen. K-Linnoiteretkien retkillä löydät minut aina mukana oppaana sekä matkanjohtajana matkan alusta loppuun asti. Kuulun Lahden seudun oppaat ry ja opastuksen laadun takeeksi olen suorittanut Matkaoppaan ammattitutkinnon sekä Suomen opasliiton auktorisoinnin josta ulkoiseksi merkiksi myönnetään henkilökohtainen kullattu Guide-merkki. Lisäksi Salpalinjan perinneyhdistys on myöntänyt minulle Salpalinjan rakentajat-mitalin, Salpalinjan hyväksi tehdystä työstä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Kommentoi:

Share This