”Köyhän on oltava nöyrä”

Vapaaehtoisista ruotsalaisista linnoittajista on julkaistu kirjoja ja artikkeleja, Kohti Salpalinjaa(Eric Bjökman 2007) ja Salpalinja – Itsenäisyyden monumentti (Håkan Nylund artikkeli, 2017) nämä kuitenkin perustuvat turhankin paljon vuonna 1943 julkaistuun kirjaan Med Svenska Arbetskåren i Finland(Karin W. Persson) ja myöskin Terho Ahosen blogit pohjautuvat suurelta osin mainittuihin kirjoihin. Mielestäni onkin tarpeen täydentää kyseisiä julkaisuja pienillä, Linnoittamiseen perehtyneen oppaan, tiedoilla.

Eric Björklund

Eric Björklund

Terho Ahonen

Terho Ahonen

 

 

 

 

 

 

 

Håkan Nylundista en valitettavasti kuvaa löytänyt.

Lue siis ensin vähintäänkin Terho Ahosen blogit aiheesta ja jos mahdollista myös kirjat, tämä artikkeli täydentää kirjoja ja Ahosen blogeja.

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2010/04/tyovoimaa-kalustoa-ja-rahaa-ruotsista.html

http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2016/12/ruotsalaiset-linnoittajat-suomessa.html

Karin W. Persson

Karin W. Persson

Koska SAK Suomeen siirtymisen historia on siis tähän mennessä usein käsitelty aihe kirjoissa ja internetissä niin raapaistaan pintaa kulissien takana.

Ruotsissa oli tammikuussa 1940 käynnistynyt Per Albin-linjan (Skåne-linjen) toinen vaihe joten linnoittamista heillä oli kotimaassaankin yllin kyllin, siitä huolimatta ruotsalaiset tahtoivat auttaa Suomea.

Per Albin-linjen, Skånelinjen. bengtbloggen.se

Per Albin-linjen, Skånelinjen. bengtbloggen.se

Jo piakkoin selvisi että ruotsalaisten työjoukkojen johtaja kapteeni Fred Hansen ei ollut mikään helppo mies miellyttää. Työosaston siirryttyä Luumäeltä Kotkan Sutelaan joka kovassa pakkasessa olisi pitänyt tehdä marssien, suomalaisten mielestä. Kun lopulta kuorma-autokuljetukset onnistuivat oli työvoimasta osapuilleen puolet sairastunut pakkasen ja viiman yhteisvaikutuksesta. Syy kuljetuskaluston puutteeseen oli käynnissä oleva Kannaksen evakuointi linnoitus- ja taistelujoukkojen osalta. Ruotsalaiset joutuivat Luumäellä jättämään puolet välineistään työryhmä Suomiolle joka Kannakselta vetäytyessään sai tehtäväkseen jatkaa Luumäenlinjan Kivijärven patolaitteen rakentamista sekä valaa Luumäenlinjan betonikorsut C.601, C.602, C603, C.604. Ainoat Luumäenlinjan betonikorsut.

Luumäenlinjan työt, kevät 1940. Ennen Salpalinjaa.

Luumäenlinjan työt, kevät 1940. Ennen Salpalinjaa.

Ruotsalaisten joutuessa näin pioneerikomentaja Unio Sarlinille alistettuina tekemään linnoitteita Kotkaan, linjalle jolle ei Fred Hansenin mielestään ollut edes Päämajan hyväksyntää. Näkemys oli tietysti varsin erikoinen sillä Kymijoen linjan rakennustyöt oli Mannerheim nimenomaan määrännyt pioneerikomentaja Unio Sarlinille. Ja ruotsalaisten oltua siellä työssä jonkun aikaa alkoi purnaaminen. Vaadittiin oikeita töitä! Sutelassa louhittiin luolaa ja kaivettiin sekä verhoiltiin kenttälinnoitteita, taistelu- ja yhteyshautaa. Mitähän mahtoivat olla ne oikeat työt joita luultiin tullun tekemään? Kotkassa majoituksesta valitettiin ruotsalaisten osalta, joukkojen päällystöä lukuunottamatta rakentajat majoitettiin pääosin suuriin yhteismajoituksiin suurimpiin julkisiin rakennuksiin joita lähistöllä oli. Kotkassa ruotsalaiset luovuttivat osan työvälineistään, joista jo puolet jäi Luumäelle, norjalaiselle työryhmälle joka myöskin oli saapunut linnoittamaan Kymijoen linjaa.

Norjalaiset Kotkassa

Norjalaiset Kotkassa

 

Linnoitustöiden siirryttyä Sarlinilta paremmin suuria kokonaisuuksia hallitsevalle Hanellille. Hanell otti ruotsalaiset vieraanvaraisuutensa piiriin. Jo varhaisessa vaiheessa Hanell piti ruotsalaisille illanvieton. Illanvieton lisäksi päättivät suomalaiset palkita ruotsalaisten komitean joka työvoiman, koneet ja rahat oli Suomeen hoitanut, kunniamerkeillä. Suorittavasta portaasta palkittiin ruotsalaisten linnoittajien johtomiehet muiden komitean jäsenten lisäksi. Komitean sosiaalidemokraattiset jäsenet eivät olleet kiiltävän perään ja ilmoittivat etteivät tarvitse kunniamerkkejä. Heille ehdotettiin annettavaksi Mannerheimin valokuva, Mannerheimin omakätisellä allekirjoituksella.

Ehdotus kunniamerkeistä työryhmälle 24.4.1940Vapaudenristi

  • Fred Hansen, kapteeni, Vapaudenristi
  • Bo Eklund, insinööri, Vapaudenristi 2.luokka
  • Olof Waldenström, kansliapäällikkö, Vapaudenristi 2.luokka
  • Tore Hyden, insinööri, Vapaudenristi 3.luokka

 

 

 

 

Piakkoin saatiin tiedusteltua neljässä päivässä uuden linnoituslinjan(Salpa-linja) kulku linjan eteläpäässä ja ruotsalaiset siirtyivät sinne, Virolahden Harjuun esikunta ja siitä jonkin matkaa etelään ja pohjoiseen työjoukkojen majoituskylät. Kevät ja kesä tuli, mikä oli onni sillä ruoka tehtiin pääosin taivasalla. Fred Hansen antoi kirjoituskoneensa laulaa, palautetta linnoitustoimistolle kuinka huonoa se ruoka olikaan. Eikä palaute muuten jäänyt kirjeeseen vaan Fred Hansen kävi asiasta omin päin mainitsemassa myös sosiaaliministeri K.A. Fagerholmille. Tästä tietysti suomalaiset pahoittivat mielensä.

SAK, ruotsalaiset pataljoonat I ja II, loput suomalaisia.

SAK, ruotsalaiset pataljoonat I ja II, loput suomalaisia.

Ruotsalaisten työryhmälle myönnettiin myös suomalaiset sotilasarvot. Suluissa ruotsalaiset sotilasarvot.

  • Fred Hansen (Kapteeni), Majuri
  • Kjell Lundberg (Luutnantti), Kapteeni
  • Stig Gyllensvärd (Luutnantti), Kapteeni
  • Hans Blomgren (–), Resevin insinööriluutnantti
  • Erik Erikson (Korpraali), virkamiesluutnantti
  • Nils Herrmann (konekiväärijoukkueen varajohtaja), Reservin insinööriluutnantti
  • Gösta Hildestrand (insinöörivänrikki), Luutnantti
  • Alf Johanson (Vänrikki), ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon Luutnantti
  • Eric Söderberg (jalkaväkijoukot), virkamiesluutnantti

 

Ei niin paljon pahaa ettei hyvääkin, Hansen huomasi Salpalinjan korsua tehdessä työpiirroksessa valusauman seinän ja katon välissä. Hänen mielestään se oli tarpeeton ja korsu voitaisiin valaa keskeytyksettä ilman työsaumoja. Hansen kävi tästä Myllykoskella neuvottelemassa ja työsauma poistettiin tarpeettomana. Salpalinjan korsuthan sitten valettiin keskeytyksettä, tosin ensin valettiin 70cm paksu lattia jonka ympärille sitten laudoitus varsinaiselle korsulle. Totta on että korsuja valettiin jo Kannakselle ilman työsaumaa, yhtämittaisella valulla mutta se harvoin onnistui ongelmitta suuren raudoitusmäärän takia ja kun Salpalinjalle suunnitellut laitteet olivat suurempia ainesmääriltään ja raudoituksenkin määrältään, oli korsuihin piirretty työsauma. Ei uskottu että niin suuria valutöitä voitaisiin tehdä keskeytyksettä.betonikorsu

Ehtipä Hansen Miehikkälään katsomaan T-28 panssarivaunulla sekä kenttätykillä tehtyä panssariestekoetta jossa kiviä ja valettua betoniestettä ammuttiin sirpalekranaateilla. Raportin mukaan kivi oli ylivoimainen. Hansenin omassa kappaleessa lukeekin betonin kohdalla ”huonoa betonia”. Tämä ei kuitenkaan aiheuttanut toimenpiteitä. Ruotsalaiset itse louhivat estekiviä joista osa oli huomattavasti suurempia kuin määräykset. Tästä seurasi että ruotsalaisten työryhmien kivikärryt (Linnoitustoimiston toimittamat) särkyivät yhtenään, kärryjen puutteessa ruotsalaiset vetivät estekiviä ”nahkoineen”(ilman kärryjä) traktoreilla pystytyspaikoille.

Traktori

Ruotsalaisten (SAK) työväen pääosan ollessa lähdössä Suomesta oli jo sovittu siitä että työvälineet ja maahan saapuneet raaka-aineet jäisivät Suomeen. Itseasiassa ruotsalaisten kanssa oli sovittu jo 19.4.1940 että lähtöpäivä on 15.6.1940. Vaan ei ollut ollenkaan varmaa että loput rahat ruotsalaisten 20miljoonasta päätyisivät suomalaisten käyttöön. Ruotsalaisille oli jo luvattu mukaansa Salpalinjan laitteiden piirustuksia mutta nyt Hanell käytti suhteitaan hyväkseen ja nokitti sillä että tulisi Ruotsiin pitämään esitelmän linnoittamisesta ja talvisodan kokemuksista linnoittamisessa. Tämä oli suostuttelun viimeinen silaus ja rahat jäivät suomalaisten käyttöön, tosin niillä piti ostaa tarvikkeet Ruotsista.

Tämän lisäksi ruotsalainen työnjohto ennen lähtöään Suomesta, vastaanotti vielä erän kunniamerkkejä Mannerheimin vierailun yhteydessä elokuussa 1940, Virolahden Harjussa. Ruotsalaisten työnjohdon pääosa lähti 29.8.1940 ja Hansenkin 7.9.1940.

Myöhemmin suomalaisten hakiessa linnoitusoppia myös ruotsalaisilta, tuli puheeksi Fred Hansen ja suomalaiset kysyivät kuinka ruotsalaiset itse tulivat toimeen Hansenin kanssa, olihan hän hiukan hankala persoona. Ruotsalaiset kertoivat että tämän tästä Hansen opasti heitä sanomalla etteivät he tienneet linnoittamisesta mitään, ja kuinka hän oli Suomessa ollut linnoitustöissä. Siinäkään Hansen ei välttämättä kovin väärässä ollut, olivathan ruotsalaisten omat laitteet pienemmillä seinämäpaksuuksilla jopa rannikolla jossa sentään olivat alttiina laivatykistön vaikutukselle.

Ainiin, mistä tulee alun ”köyhän on oltava nöyrä”? Ennen kuin ruotsalaiset vapaaehtoiset työjoukot saapuivat Harjuun, sai silloinen majuri Reino Arimo tehtäväkseen tiedustella ruotsalaisten työn osalle tulevan linnoituslinjan kulun maastossa ja tähän annettiin neljä päivää aikaa. Arimon jälkeenpäin kysyessä asiaa Hanellilta että mikä järki siinä oli kun tiedettiin sen järjettömyys. Hanell vastasi vain lempisanonnallaan, ”köyhän on oltava nöyrä”.

Majuri Arimo.

Majuri Arimo.

SA-Kuva 96726 E.Hanell Myllykoskella toimistossaan.

SA-Kuva 96726 E.Hanell Myllykoskella toimistossaan.

 

.

About Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 47-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Sotahistoriaa, pääosin modernin linnoittamisen historiaa, olen hartaasti harrastanut jo –80 luvulta alkaen. K-Linnoiteretkien retkillä löydät minut aina mukana oppaana sekä matkanjohtajana matkan alusta loppuun asti. Kuulun Lahden seudun oppaat ry ja opastuksen laadun takeeksi olen suorittanut Matkaoppaan ammattitutkinnon sekä Suomen opasliiton auktorisoinnin josta ulkoiseksi merkiksi myönnetään henkilökohtainen kullattu Guide-merkki. Lisäksi Salpalinjan perinneyhdistys on myöntänyt minulle Salpalinjan rakentajat-mitalin, Salpalinjan hyväksi tehdystä työstä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Kommentoi:

Share This