Syys-lokakuussa, 14.9.-16.10.1940, oli panssarivaunukomennuskunta komennettu Lappeenrantaan kokeilemaan erilaisia panssariesteitä, panssarivaunukomennuskunnan päällikkö oli reservin luutnantti S.Virmiö jonka laatimasta sotapäiväkirjasta on otteita lähetetty Päämajan operatiiviselle osastolle sekä linnoitustoimistolle. Valitettavasti kokeiden suorituspaikkoja ei ole kovinkaan tarkasti yksilöity, toivotaan että tämä kirjoitus herättää asioista tietävät ja keskustelua syntyy.

Vickers Lauritsalassa 23.7.1944

Vickers Lauritsalassa 23.7.1944

Vickers Lauritsialassa kesäkuussa 1944, SA-Kuva.

Panssarivaunu komennuskunta koostui kolmesta vaunusta, ”Kertomuksessa mainituista vaunuista ovat No: 657 ja 665 suomalaisia Vickers-tykkivaunuja (venäläisellä aseistuksella ja No: 71 (”ryssä”) venäläinen kaksitorninen Vickers-kk.vaunu.” En tässä sen kummemmin käy vaunutyyppejä läpi koska ne on helposti jokaisen googletettavissa vaan keskitymme joihinkin suoritetuista estekokeista. Pääpaino oli jv kanssa harjoittelussa ja jv teki vaunuille esteitä, valmiiden esteiden lisäksi. Selvitettiin siis Vickers-vaunujen suorituskykyä samalla.

T-26 Syvärillä.

T-26 Syvärillä.

T-26, kaksois-kk. Aseina olivat kuitenkin kk-lyhenteestä huolimatta pikakiväärit.

16.9. -40 Yksi vaunuista lähti yrittämään rinteen nousua. Nousukulma oli n.30-35astetta.     Metsän peittämä rinne näytti arvioni mukaan esteeltä, mutta vaunu nousi siitä kaikkien ihmetellessä. Seuraava esitys oli lähitorjunta ryhmän toiminta.

Samana päivänä suoritettiin myös ampumakoe mutta valitettavasti mistään ei selviä minkä aikakauden kivieste oli kyseessä. YH, talvisota vaiko välirauhan, Salpalinjan, malli. Joka tapauksessa on linnoitustoimiston suunnitteluosastolla alleviivattu punaisella seuraava kohta.

16.9.-40Tämän jälkeen ammuimme vaunun 665(Vickers) tykillä n.50 metrin päästä kiviesteeseen kaksi kertaa. Ammus panssarikranaatti. Osuman yläpuolella ei kivestä ollut jäljellä muuta kuin ympäristöön lentäneet kivensirpaleet.

Myöskin venäläisiltä(jatkosodan alussa) löydetyissä ohjeissa oli maininta että yksi laukaus riitti rikkomaan kiven. Sen sijaan Miehikkälässä oli Salpalinjan estekiviä ammuttu samaisen vuoden syyskuun T-28 vaunun 76,2mm tykillä mutta silloin ei käytetty panssarikranaattia jolloin tultiin johtopäätökseen että vähintään 3kpl 76.2 ammusta tarvittiin kiven tuhoamiseen. Melkoinen ero venäläisten johtopäätökseen että yksi 45mm panssarikranaatti per kivi, talvisodan aikaiseen kivikokoon. Talvisodan kivimalli on hieman pienempi kuin Salpalinjan kiviesteen kivi mutta ei edes kovin paljoa. Kiviestettä oli päätetty tehdä kun se kustannustehokkaimmaksi havaittiin. Miehikkälän estekokeesta on paljon tietoa ja kirjoissakin siitä on kirjoitettu, sen sijaan Lappeenrannassa suoritettuja kokeita Vickers-vaunuilla ei mainita käsittääkseni missään kirjallisuudessakaan. Miehikkälän koe oli virallinen linnoitustoimiston määräyksestä suoritettu koe.

 

Panssarikomennuskunnalle sattui myös pienoinen kommellus harjoituksessa jalkaväen kanssa.

17.9.-40 Pieni tilanne, vaunu 71(venäläinen) oli puolustajilla pesäkkeenä. 13.K hyökkäsi kahden vaunun tukemana. Vaunu 665(Vickers) tien suunnassa ja vaunu 657 suon yli kahdessa linjassa etenevää jalkaväkeä tukemassa. Tien suunnassa oleva vaunu lähti jv:n edellä , 657 vasta sitten kun jv oli suon puolessavälissä. Suon leveys 250-300m puutonta turvepehkusuota, josta paikoitellen oli otettu pinta pois. Se kesti kyllä jalkamiehen hyvin, mutta vaunu 657 juuttui kiinni ajettuaan 30m. Auttamaan tullut 665 jäi myöskin kiinni. Rakensimme vahvoista puista kapulasillan ja hinasimme ”ryssällä” vaunut pois.

T-26vetää kuorma-autoa syväri

T-26 vetää Syvärillä kuorma-autoa, SA-Kuva.

Ennen talvisotaa testattiin erilaisia estetyyppejä joissa oli kokeilussa saksalainen k-rolle, piikkilankalieriö. En tiedä millainen se on mutta piikkilankalieriöitä tavallaan testattiin myös Lappeenrannassa. Samoin tekstissä mainitaan ranskalainen piikkilanka-aitaeste, saksalaisesta olen nähnyt kuvan mutta onko maat menneet sekaisin vai onko kyseessä erilainen este jää arvailujen varaan.

Piikkilankalieriöiden tekoa eräässä pioneeriporukassa.

Piikkilankalieriön tekoa. SA-Kuva.

20.9.-40 Ajo hautaesteisiin, liian matala takaluiska (tarkoitetaan loivaa rinne-estettä kirj. huom.) joten vaunu pääsi pois. Seuraavan esteenä olivat piikkilankalieriöt. Nämä takertuivat jonkin verran telaketjuun mutta tällainen määrä ei pystynyt edes hidastuttamaan vaunun liikettä. Esteeksi sijoitettu hirsipuomi oli liian heikko, koska sitä ei oltu rakennettu kasvaviin puihin (aiemmin ei muihin puihin piikkilangalla sidottua 15cm mäntyä ei vaunu ollut saanut poikki kirj. huom). Ranskalaisen piikkilanka-aitaesteen nurin ajo. 20-kertaisen piikkilankavaijerin katkaisu. Erikoinen este oli kranaattikuopparyhmä, kuopan läpimitta 2m ja syvyys 1,4m, vaunu pääsi hitaasti läpi. Viimeisenä esteenä oli sudenkuoppa, se oli sikäli liian matala että aseet voivat ampua. Vaunu ei kuitenkaan omin voimin päässyt ylös.

27.9.-40 Rinteen n.40astetta nousu. Vaunu meni ylös.

Vickers rinteessä.

Vickers rinteessä, SA-Kuva

Tässä oli muutama maininta, lisäksi päiväkirjaotteissa mainittiin Salpalinjan kiviesteen olevan tarpeeksi suuri kevyen vaunun esteeksi. YH-ajan kiviesteistä oli menty heittämällä yli. Nousukulmissa 45asteinen kivikkoinen,sammalpeitteinen rinne oli mahdoton tehtävä vaunulle, ei mennyt ylös. Voisalmesta oli matalan veden 30cm aikaan menty ajamalla yli, tosin kaksi vaunuista meni siltaa pitkin ja vain yksi vesistön poikki. Hiekkamaassa vaunujen telat lähtivät helposti paikoiltaan. Bensiinin kulutus oli ollut 200litraa/100km tai 20litraa tunnissa.

Panssarivaunukomennuskunta oli liikkeellä I Armeijakunnan alueella kun taas virallinen linnoitustoimiston koe suoritettiin Miehikkälässä II Armeijakunnan alueella samoihin aikoihin. Lisäksi oli 1940 kesä/syksy yksi Vickers-tyyppinen vaunu kiertävänä Armeijakuntien harjoituskäytössä, sitä ajatettiin vähän koska sille ei oltu varattu kovinkaan paljon polttoainetta, tämän vaunun tarkoituksena oli kuitenkin totuttaa miehiä panssarivaunuun, ei estekokeiden suoritus.

 

Lisätietoja ja kommentteja voi lähettää minulle sähköpostiin tai jatkaa keskustelua facebookissa, kaikki kommentit ovat tervetulleita!

 

About Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 45-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Sotahistoriaa, pääosin modernin linnoittamisen historiaa, olen hartaasti harrastanut jo –80 luvulta alkaen. K-Linnoiteretkien retkillä löydät minut aina mukana oppaana sekä matkanjohtajana matkan alusta loppuun asti. Kuulun Lahden seudun oppaat ry ja opastuksen laadun takeeksi olen suorittanut Matkaoppaan ammattitutkinnon sekä Suomen opasliiton auktorisoinnin josta ulkoiseksi merkiksi myönnetään henkilökohtainen kullattu Guide-merkki. Lisäksi Salpalinjan perinneyhdistys on myöntänyt minulle Salpalinjan rakentajat-mitalin, Salpalinjan hyväksi tehdystä työstä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Kommentoi:

Share This