Salpalinjalla Lemin Kärmeniemessä on kaksi linnoitustykistölle välirauhan 1940-1941 aikana tehtyä kantalinnoitettua tykkiasemaa. Tykkiasemat on tehty 152/45-C tykeille.  Näistä tykeistä löydätte tietoa wikipediasta.  Lyhyesti todettuna kyseinen tykki oli tarkoitettu Venäjän armeijassa laivoihin ja rannikkotykistölle, tosin sitä käytettiin myös maavoimissa.

Cannel-tykki Lemin Käärmeniemessä.

Canet-tykki Lemin Käärmeniemessä.

Siirrytään suoraan asiaan, joskus muinoin kuulin kerrottavan että kyseisten Salpalinjan linnoitustykistön Lemin Kärmeniemen pattereiden koeammunnassa 1941 olisi ammus jäänyt lyhyeksi ja syynä olisi ollut se että kaminan sytyttämiseen olisi käytetty kyseisen ammuksen panoksen ruutia. Tätä  kautta ruutipanos olisi jäänyt vajaaksi. En siihen sen kummemmin aikoinaan kiinnittänyt huomiota, eikä myöhemmin mikään lukemani kyseisten pattereiden koeammunnoissa, asennuksen jälkeen, viitannut kyseiseen tapaukseen. Mutta nyt törmäsin Kansallisarkiston aineistossa(sota-arkiston) kyseisen linnoituspatteriston kertausharjoituksista tehtyyn raporttiin.

Annetaanpa linnoitustarkastustoimiston, linnoitustykistön tarkastajana silloin toimineen eversti E.I.Järvisen kertoa omin sanoin. Kertausharjoituksen, joka koski koko I Armeijakunnan linnoitusjoukkoja, aikoihin 6-8.2.1941 oli hyvin kylmä, pakkasta oli jopa -30astetta.

Laatokan puolustuksen komentaja, eversti Järvinen virkahuoneessaan.

Laatokan puolustuksen komentaja, eversti Järvinen virkahuoneessaan.

 3/Lt.Psto 1, Käärmäniemi Lemillä (2 kpl, 152/45-C). Kertausharjoituksiin saapuneet 2+8+22=32 (ensimmäinen luku upseerit, toinen aliupseerit, kolmas miehistö. toim. huom.) olivat sijoitetu sopivasti muun miehistön yhteyteen. Reserviläisistä molemmat upseerit ja 19 muuta olivat aikaisemmin tykistössä palvelleita, joten tilanne oli hyvä. Ptri oli valmistautunut ammuntaan, joka suoritettiin molemmilla tykeillä reserviläisten toimiessa tykeillä ja osittain tulenjohtueissa miehistönä. Toiminta varmaa ja innostus täälläkin hyvä joskin ajanpuutteesta johtuen rutiini puuttui.

Reserviläisten huolto ptrilla oli niin hyvää kuin se nykyisisä olosuhteissa on mahdollista. Majoitus parakeissa ja patjan täytteet oljista, osan varusmiehistä  jäädessä havunoksatäytteille harjoituksen ajaksi.

MeV:sta(Merivoimilta) saadut harjoitusammukset ja panokset eivät vastanneet harjoitusammuntataulukon arvoja, vaan  antoivat huomattavasti poikkeavia tuloksia. Tuli tehdä n. 500 metrin lisäkorjaus, jotta osapuilleen päästiin oikeisiin arvoihin. Panoksia punnittaessa todettiin, että osa panoksista, jotka oli valmistettu liuskaruudista painoivat 8,370kg ja putkiruudista 7,650kg. Mitään merkintöjä hylsyissä ei ollut, jotka olisivat osoittaneet millainen panos kulloinkin oli kyseessä. Tästä johtui että tj:n(tulenjohtajan) tekemät korjaukset eivät myöskään päässeet oikeuksiinsa.

Yöammunnat Mantsissa. Canet ampuvat.

Yöammunnat Mantsissa. Canet ampuvat.

Pahempana ilmiönä esiintyi lopuksi se, että kolmea putousta ei nähty, jonka johdosta ammunta lopetettiin. Myöhemmin ammuksia etsittäessä yksi niistä löydettiin ampumamatkan puolivälistä (n. 5km). Silloin siitä puuttui ballistinenkärki ja johtorengas oli melkein sileä. Johtorengas ollut todennäköisesti liian matala. Käsketty kalibroida kaikki jäljellä olevat, jotta asiaan saataisiin selvyys.”

Terveisiä Mainilaan. Kranaatteja. Johtorengas merkitty.

Terveisiä Mainilaan. Kranaatteja. Johtorengas merkitty.

 

Kumosiko tuo vanhan legendan panoksista otetusta ruudista Lemin Kärmeniemellä? Niin ei voida väittää mutta todennäköisempää kuin ruudin poisto panoksista, lienee kuitenkin nuo panosten mitatut ruutimäärien heitot sekä ammuksen johtorenkaan mataluus. Nimittäin johtorenkaan tehtävä on lyhyesti sanottuna tiivistää ammus tykin putkeen niin etteivät panoksen palokaasut pääse purkautumaan ammuksen ja tykin putken(sisäpuolen) välistä. Johtorengas on yleensä pehmeämmästä materiaalista(kupari etc) kuin itse ammus. Ajatellaan vaikka polkupyörän käsipumppua, jos pumpun mäntä ei ole tiivis putkeen, pääsee pumpatessa ilma kulkemaan putken ja männän välistä eikä renkaaseen juuri mene ilmaa. Tarinoita Salpalinjalla riittää ja usein niille löytyy myös vahvistus arkistosta.

Kuvituksena ylhäältä alas SA-kuvat 167772,56294,126069 ja 41835.

About Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 47-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Sotahistoriaa, pääosin modernin linnoittamisen historiaa, olen hartaasti harrastanut jo –80 luvulta alkaen. K-Linnoiteretkien retkillä löydät minut aina mukana oppaana sekä matkanjohtajana matkan alusta loppuun asti. Kuulun Lahden seudun oppaat ry ja opastuksen laadun takeeksi olen suorittanut Matkaoppaan ammattitutkinnon sekä Suomen opasliiton auktorisoinnin josta ulkoiseksi merkiksi myönnetään henkilökohtainen kullattu Guide-merkki. Lisäksi Salpalinjan perinneyhdistys on myöntänyt minulle Salpalinjan rakentajat-mitalin, Salpalinjan hyväksi tehdystä työstä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Kommentoi:

Share This