Mannerheim autoineen joutui kokemaan omakohtaisesti tiestön huonon kunnon Itä-Karjalassa 7.8.1942 kun hänen autonsa huonokuntoisella tiellä juuttui liejuun. Tämän henkilökohtaisen kokemuksen myötä irroitettiin linnoitusrakennuspataljoona Karjalan kannakselta tietöihin Maaselkään.

SA-Kuva 104113 Mannerheim on päässyt kenraalimajuri Svenssonin luokse Vosnesenja 17.8.1942

SA-Kuva 104113 Mannerheim on päässyt kenraalimajuri Svenssonin luokse Vosnesenja 17.8.1942

Vaikka Mannerheim, päämaja, oli tehnyt 1942 vuoden alussa päätöksen että linnoitusrakennuspataljoonien pääosa tuli käyttää linnoittamiseen niin silti 1941 jatkosodan alusta aina vuoden 1943 loppupuolelle pääpaino oli tietöissä.

SA-Kuva 100837 Tietöitä.

SA-Kuva 100837 Tietöitä.

Senkin jälkeen oli linnoittamisen pääpaino Laatokan karjalassa, Aunuksessa, Äänisellä, Maaselän kannaksella. Vasta alkuvuodesta, talvella 1944 kun saksalaiset vetäytyivät Narvanjoelle, siirtyi linnoittamisen painopiste Karjalan Kannakselle.

Vuoden 1943 loppuun mennessä kuljetettiin vielä VT-asemaan 20 000 vaunulastillista panssariestekiviä Hamina-Taavetti linjalta, niitä irroitettiin valmiista panssariesteestä rautateiden lähellä ja lisäksi niiden lähellä olevista louhoksista louhittiin lisää. 4-rivistä panssariestettä tehtiin VT-linjaan 97kilometriä. Tosin osa kivistä oli vielä Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alussakin vain ripoteltu sinne tänne.

SA-Kuva 135030 Haminasta irroitetut kivet rautatievaunuissa  Myllykosken asemalla matkalla VT-asemaan.

SA-Kuva 135030 Haminasta irroitetut kivet rautatievaunuissa Myllykosken asemalla matkalla VT-asemaan.

Sen sijaan että olisi 1941 hyökkäyksen pysähdyttyä alettu linnoittamaan Karjalan Kannasta, niin 1941 suurin osa 20 linnoitusrakennuspataljoonasta oli tietöissä Pohjois-Suomessa. Hukattiin siis lähes 3 vuotta(1941-1943) ennen kuin linnoittamisen painopiste suunnattiin(alkuvuodesta 1944) Karjalan Kannakselle, 4-5 kuukautta ennen Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkua.

Kesäkuun alkuun 1944 oli VT-asema saatu yhtenäiseksi mutta sillä ei ollut juuri lainkaan syvyyttä.

Linnoitustöiden johtajan, Linnoitustoimiston päällikön, kenr.luutn. E.Hanellin yhteydet Päämajaan, ylipäällikköön, eivät Oeschin mielestä olleet riittävän kiinteät operatiivisen johdon kanssa vaan Hanell keskittyi enemmänkin rakentamis-teknilliseen kehittämiseen.

SA-Kuva 96726 E.Hanell Myllykoskella toimistossaan.

SA-Kuva 96726 E.Hanell Myllykoskella toimistossaan.

Kukaan ei sodan jälkeen väittänyt että runsaampi VT-aseman linnoittaminen olisi mahdollistanut torjuntavoiton jo siinä mutta yhtä mieltä olivat Oesch, Heinrichs sekä muutkin siitä että suomalaisten veren vuodatusta ja tappioita se olisi varmasti vähentänyt.

VKT-aseman paremmalla linnoittamisella olisi sen sijaan saatettu säästyä Viipurin menetykseltä.

SA-Kuva 111132 Oesch komentokorsussaan.

SA-Kuva 111132 Oesch komentokorsussaan.

Oesch toteaa muistelmissaan että Karjalan Kannaksen linnoittamisella ei puolustettu yksin Karjalan Kannasta vaan myös Itä-Karjalaa, Itä-Karjalan linnoittamisella puolustettiin vain Itä-Karjalaa. Mikäli Itä-Karjala olisi murtunut olisi perääntymiseen ollut aikaa viikkoja ehkä jopa kuukausia, siltikään ei Kannaksen puolustus olisi ollut vielä uhattuna. Kannaksen murtuminen sen sijaan aiheutti välittömän uhan Itä-Karjalan puolustukselle. Itä-Karjalassa oli tilaa perääntyä, Karjalan Kannaksella tila oli rajoitettu.

Neuvostoliiton hyökkäykset 1942, kuva wikipedia, http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota

Neuvostoliiton hyökkäykset 1942, kuva wikipedia, http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota

Tätä taustaa vasten on perin vaikea ymmärtää Mannerheimin, Päämajan, ratkaisua Itä-Karjalan pitämisestä linnoittamisen painopisteenä vuoteen 1944 asti taikka sitä minkä takia joukkoja pidettiin suuret määrät Itä-Karjalassa Päämajan toimesta ennen Neuvostoliiton suurhyökkäystä. Onnistuiko Neuvostoliiton hämäys siitä että päähyökkäys on odotettavissa Itä-Karjalassa? Vai miksi nämä väärät johtopäätökset Päämajassa.

 

About Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 45-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Sotahistoriaa, pääosin modernin linnoittamisen historiaa, olen hartaasti harrastanut jo –80 luvulta alkaen. K-Linnoiteretkien retkillä löydät minut aina mukana oppaana sekä matkanjohtajana matkan alusta loppuun asti. Kuulun Lahden seudun oppaat ry ja opastuksen laadun takeeksi olen suorittanut Matkaoppaan ammattitutkinnon sekä Suomen opasliiton auktorisoinnin josta ulkoiseksi merkiksi myönnetään henkilökohtainen kullattu Guide-merkki. Lisäksi Salpalinjan perinneyhdistys on myöntänyt minulle Salpalinjan rakentajat-mitalin, Salpalinjan hyväksi tehdystä työstä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Kommentoi:

Share This