Linnoitustöiden johtaja E.Hanell. SA-kuva 35691

Linnoitustöiden johtaja E.Hanell. SA-kuva 35691

 

Osa I.

Linnoitustöiden johtaja Kenraaliluutnantti E.Hanell ilmoitti pääesikunnalle helmikuussa 1941 linnoituslaitteiden lujuusluokituksen valmistuneen, teräskupujen lujuusluokittelu ei vielä tuolloin ollut valmis. Samalla Hanell ehdotti että ensisijaisesti maamme pohjoisosissa voitaisiin linnoituslaitteille asettaa alhaisemmat lujuusvaatimukset. Samalla Hanell pyyti pääesikuntaa antamaan suuntaviivat ja määrittelemään voidaanko erilaisia lujuusvaatimuksia eri lohkoilla soveltaa ja minkälaisia lujuusvaatimuksia laitteille eri lohkoilla vaaditaan.

Hanell kirjoitti 8.2.1941 Pääesikunnalle seuraavasti.

”Linnoitustoimistossa on betonikorsujen suunnittelu ja tutkimus kehittynyt niin pitkälle, että on voitu suunnitella lujuus- ja kestävyysluokittelu. Lujuusvaatimus vaikuttaa huomattavasti laitteen hintaan. Karkeasti ja määrätyin varauksin voidaan sanoa, että laitteiden hinta luokissa I-IV suhtautuu kuten 7:5:4:1.

Nykyisellään on tulikorsut yleensä ja osa miehistökorsuista suunniteltu luokan I mukaan. Jos voidaan olosuhteet huomioon ottaen jollakin alueilla tyytyä suhteellisen pieneen lujuusvaatimukseen, saadaan huomattava varojen ja rakennustarpeiden säästö aikaan.

On herännyt ajatus, että ensisijassa pohjoisosissa maat voitaisiin linnoituslaitteille asettaa alhaisemmat lujuusvaatimukset. Voisi ajatella, että V AK:n alueella voitaisin etulinjan laitteisiin nähden tyytyä pääasiassa lujuusluokkaan II, lukuunottamatta esim. Sallan ja Kuusamon suuntia, joilla voisi tulla kysymykseen luokka I ja Petsamon suuntaa jolla voitaisiin ajatella luokkaa III. IV AK:n alueen pohjoisosissa voisi tulla  myös kysymykseen luokka II, samoin ehkä III AK:n lohkon saaristoissa.

Lujuusvaatimuksien sovelluttaminen on tietenkin riippuvainen Pääesikunnan  operatiivisista suunnitelmista ja olettamuksista vihollisen mahdollisuuksiin, etenkin sen tykistön käyttömahdollisuuksiin nähden.

Voidakseni päästä tässä mielessä tarkoituksenmukaiseen varojen käyttöön pyydän Pääesikuntaa antamaan suuntaviivat tai määrittelemään voidaanko erilaisia lujuusvaatimuksia eri lohkoilla soveltaa ja minkälaisia lujuusvaatimuksia tässä tapauksessa etulinjan linnoituslaitteilta eri lohkoilla tai alueilla vaaditaan.

Linnoitustöiden johtaja: Kenraaliluutnantti E.Hanell”

Maaliskuussa, 5.3.1941, ylipäällikkö Mannerheim antoi vastauksensa linnoitustöiden johtajalle.

Vahvistaen samalla linnoituslaitteiden lujuusluokituksen. Myöskin Hamina-Taavettilinjalle rakennettavien laitteiden lujuusluokaksi oli muutettu I-luokka, vastoin kaavailuja.

Ylipäällikkö Mannerheim ja linnoitustöiden johtaja Hanell. SA-kuva 139869

Ylipäällikkö Mannerheim ja linnoitustöiden johtaja Hanell. SA-kuva 139869

A. Betonikorsujen yleisluokittelu ja sijoitusperusteet. 

Sen jälkeen kun betonikorsujen lujuusluokittelu on nyt suoritettu, määrään – ottaen huomioon, että tähän mennessä valmistuneet ja rakenteilla olevat sekä yleensä I luokan mukaisesti suunnitellut korsut luonnollisesti on sijoitetut tärkeimpiin kohtiin – tästedes asemia suunniteltaessa noudatettaviksi seuraavia perusteita niihin tulevien betonikorsujen (siis tunnelit pl.) lujuutta määrättäessä;

1. I-luokka: raskas, pommituksen kestävä ase- tai miehistökorsu. (jatkuvaa 30,5cm kaaritulta; 8″ laakatulta; panssarikranaatteja; yksittäisiä 42cm kranaatteja; 500-1000kg ilmapommeja).

Rakennetaan periaatteessa vain;

  • A. Suomenlahden ja Suur-Saimaan pääasemavyöhykkeen,
  • B. Hamina-Taavetti välisen sekä sen jatkeena Suur-Saimaaseen ulottuvan asemavyöhykkeen,
  • C. Savonlinnan, Joensuun ja Märkäjärven puolustusasemien läpi kulkevien rautateihin liittyvien   pääasemavyöhykkeiden ja
  • D. Hangon tärkeisiin ja uhattuisiin kohteisiin, kuten päätulivyöhykkeen sellaisia konekivääriä ja pst. aseita varten, jotka muodostavat varman ja yhtenäisen tulirungon tai muuten tärkeinä tulipisteinä ovat asemasta ulospistäviä tai muusta syystä helposti ilmasta (ml. tähystyspallot) taikka maasta jatkuvalla tähystyksellä ja suorasuuntauksella hallittavia.

2. II-luokka: kevyt pommituksen kestävä ase- tai miehistökorsu.(Jatkuvaa 21cm kaaritulta; 6” laakatulta; panssarikranaatteja; yksittäisiä 30,5cm kranaatteja; 300-500kg ilmapommeja)

Rakennetaan.

  • A. Samoihin asemavyöhykkeisiin kuin I-luokan korsujakin kun korsun tärkeys ja sijoitus eivät edellytä I-luokan lujuutta,
  • B. Suur-Saimaan ja Pielisenjärven väliseen pääasemavyöhykkeeseen samoin tärkeydestä ja sijoituksesta riippuvin perustein kuin I-luokan korsuja.

3. III-luokka: raskas, osumankestävä ase- tai miehistökorsu. ( Jatkuvaa raskaan kenttätykistön tulta; yksittäisiä 21-30,5cm kranaatteja; 300-500kg ilmapommeja)

Rakennetaan.

  • A.samoihin asemavyöhykkeisiin kuin I ja II-luokan korsujakin, kun korsun tärkeys ja sijoitus eivät edellytä I tai II luokan lujuutta, yleensä tuki- ja sulkulinjojen tärkeisiin kohtiin,
  • B. kaikkialle pääasemavyöhykkeeseen samoin tärkeydestä ja sijoituksesta riippuvin perustein kuin I luokan korsuja.

4. IV -luokka: kevyt, osumankestävä miehistökorsu. (jatkuvaa kenttätykistön tulta; yksittäisiä 12cm kranaatteja; 150kg ilmapommeja)

Rakennetaan.

  • A. Pääasemavyöhykkeen eteen, jossa vain poikkeustapauksessa ja silloinkin vain erillisesityksestä voi tulla kysymykseen korkeamman luokan korsu,
  • B. Kaikkialle pää- ja taaempien asemavyöhykkeiden vähemmän tärkeisiin ja suojattuihin kohtiin.

5. Milloin korsun lujuusluokan suhteen jää harkinnan varaa, on ennen sen lopullista määräämistä tarkoin harkittava, ettei korsulle asetettavaa lujuusvaatimusta liioitella.

Mannerheim Karhumäessä 1942, todennäköisesti linnoitustyömaalla, kivityömaa. SA-kuva 92651

Mannerheim Karhumäessä 1942, todennäköisesti linnoitustyömaalla, kivityömaa. SA-kuva 92651

 

Osa II Mannerheim antaa muita linnoitustöissä noudatettavia periaatteita. Sen julkaisemme parin päivän päästä.

 

 

About Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 47-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Sotahistoriaa, pääosin modernin linnoittamisen historiaa, olen hartaasti harrastanut jo –80 luvulta alkaen. K-Linnoiteretkien retkillä löydät minut aina mukana oppaana sekä matkanjohtajana matkan alusta loppuun asti. Kuulun Lahden seudun oppaat ry ja opastuksen laadun takeeksi olen suorittanut Matkaoppaan ammattitutkinnon sekä Suomen opasliiton auktorisoinnin josta ulkoiseksi merkiksi myönnetään henkilökohtainen kullattu Guide-merkki. Lisäksi Salpalinjan perinneyhdistys on myöntänyt minulle Salpalinjan rakentajat-mitalin, Salpalinjan hyväksi tehdystä työstä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Kommentoi:

Share This