Salpalinjan häkäpönttöautot.

Moni opastetuilla Salpalinjakierroksilla käynyt, niin museoilla kuin muillakin opastuksilla, on varmasti kuullut puhuttavan kuinka Salpalinjaa rakennettiin häkäpönttöautoilla. Asia ei aivan vastaa totuutta. Salpalinja rakennettiin käytännössä pääosin huhtikuun 1940 ja kesäkuun 1941 välillä.

Bensa-asema maastossa. Näin se oli Salpalinjallakin, linnoitustoimiston bensa-asemilla.

Bensa-asema maastossa. Näin se oli Salpalinjallakin, linnoitustoimiston bensa-asemilla.

Häkäpönttöautoa kokeiltiin nimittäin Salpalinjan työmaa-ajossa ensi kerran aikaisintaan 1940 lokakuun lopussa/marraskuun alussa. Linnoitustoimistolla oli ajossa syksyllä 1940 n.450 kuorma-autoa eikä yksikään niistä ollut puukaasuttimella varustettu. Kuorma-autojen määrä kasvoi tasaisesti ja samaten bensan kulutus. Linnoitustoimisto oli perustanut linnoitustöiden tarpeeseen bensiiniasemia joista bensiiniä sai vain Linnoitustoimiston kupongeilla. Edes armeijan autot eivät saaneet polttoainetta jollei niillä ollut Linnoitustoimiston myöntämää lupalappua. Bensiinä ja henkilöautojakin säästettiin jopa siinä määrin että Linnoitustoimistosta lähdettäessä Luumäelle tai Virolahdelle asioimaan niin sekä Luumäelle että Haminaan oli Linnoitustoimisto komentanut auton ja matkat näille paikkakunnille tuli suorittaa junalla.

Linnoitustoimisto antoi määräyksen välttää auton käyttöä tarkastusmatkoilla.

Linnoitustoimisto antoi määräyksen välttää auton käyttöä tarkastusmatkoilla.

Mutta mikä jarrutti puukaasuttimien, häkäpönttöjen asennusta Linnoitustoimiston käytössä olleisiin autoihin. Käytännön asiana oli se että autoille maksettiin käyttötuntien mukaan ja polttoaineen maksoi Linnoitustoimisto. Talvisodan jäljiltä pakko-otetut autot täytyi luovuttaa niiden omistajilleen kesäkuuhun 1940 mennessä. Linnoitustoimistolla ei siis ollut omia kuorma-autoja vaan ajossa olivat yksityisyrittäjät. Puukaasutin laski moottorin tehoa varsin radikaalisti ja sitä kautta kuorma-auton työteho myöskin laski. Puukaasutinlaitteisto oli kaiken lisäksi kallis ja niiden saatavuus ei ollut mitenkään erinomainen.

Salpalinjan loppuvaiheessa välirauhan lopussa häkäpönttöautoja oli 60%

Salpalinjan loppuvaiheessa välirauhan lopussa häkäpönttöautoja oli 60%

Saatavuusongelmaan ja laitteiston korkeaan hankintahintaan Linnoitustoimisto keksi ratkaisun ostamalla itselleen puukaasutinlaitteistoja jotka myytiin verottomana ja osamaksulla kuorma-autojen omistajille. Mutta ei pelkästään riittänyt se että Linnoitustoimisto halusi ostaa puukaasutinlaitteistot, maassa kun ei ollut metallia tarpeeksi käytettäväksi siihen tarkoitukseen! 1941 tammikuussa Linnoitustoimisto sai järjestettyä Ruotsista, saman yhteenliittymän kautta joka oli järjestänyt vapaaehtoisten ruotsalaisten linnoittajien tulon keväällä 1940, 520tonnia peltiä puukaasutinlaitteistojen tekemiseen.

Häkäpöntön hitsausta, pellistä oli huutava pula välirauhan aikaankin.

Häkäpöntön hitsausta, pellistä oli huutava pula välirauhan aikaankin.

Silti puukaasutin tilanne edistyi hitaasti. Autot joihin puukaasuttimet asennettiin, tarkastettiin Linnoitustoimiston toimesta. Autonomistajat maksoivat itse asennuskustannukset harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Lähes kaikki asennetut puukaasulaitteistot olivat pilkkeellä toimivia, hiilellä toimivat olivat kalliimpia ja polttoaineen saatavuus hankalampaa. Autonomistajien tuli suorittaa puukaasutinlaitteiston hinta takaisin Linnoitustoimistolle 4 kuukaudessa.

Linnoitustyömailla olleiden puukaasutinautojen määrät.

15/3 -41 kuorma-autoja n. 1200kpl joista puukaasuttimella 79kpl.

14/6 -41 kuorma-autoja n. 1100kpl joista puukaasuttimella 747kpl.

Linnoitustoimisto pienensi jaettavan bensiinin määrää talvella/keväällä 1941 jotta puukaasuttimet yleistyivät, samaten Suomenlahti-Kivijärvi välille tehtiin kaksi ”tehdasta” jotka valmistivat pilkettä puukaasutinautoihin. Toinen näistä ”tehtaista” oli Virolahden Harjussa.

Pilke kuivatettiin höyryuunissa ja pakattiin paperisäkkeihin.

Pilke kuivatettiin höyryuunissa ja pakattiin paperisäkkeihin.

Mutta kuten alussa todettiin kiertoilmauksella niin väitän että Salpalinja tehty kyllä enemmän bensiinin varassa kuin häkäpönttöjen.

Juha Kilpeläinen, K-linnoiteretket 2014. Kuvat SA-kuvia, www.sa-kuva.fi

favicon

About Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 47-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Sotahistoriaa, pääosin modernin linnoittamisen historiaa, olen hartaasti harrastanut jo –80 luvulta alkaen. K-Linnoiteretkien retkillä löydät minut aina mukana oppaana sekä matkanjohtajana matkan alusta loppuun asti. Kuulun Lahden seudun oppaat ry ja opastuksen laadun takeeksi olen suorittanut Matkaoppaan ammattitutkinnon sekä Suomen opasliiton auktorisoinnin josta ulkoiseksi merkiksi myönnetään henkilökohtainen kullattu Guide-merkki. Lisäksi Salpalinjan perinneyhdistys on myöntänyt minulle Salpalinjan rakentajat-mitalin, Salpalinjan hyväksi tehdystä työstä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Kommentoi:

Share This