Moi, opastaessa ei voi turvautua pelkkiin faktoihin vaan on pystyttävä kertomaan mielenpainuvia tarinoita. Linnoittamiseen liittyviä tarinoita toki löytyy paikallisilta, tänä päivänä on usein ongelmana se että tarinat ovat saattaneet vuosien saatossa muuttua paljonkin. Varsinkin ne tarinat jotka on kuultu jo maan multiin menneiltä sukupolvilta. Itseään ja varsinkin asiakasta kunnioittava opas joutuu siis etsimään vahvistuksen tarinalle jostain, kirjallisuus ja viime kädessä jopa Sota-arkisto (Kansallisarkisto).

Tässä sivuan hyvin lyhyesti sitä mitä arkistossa on esim. välirauhan aikaisia Salpalinjan rakentamiseen liittyviä tarinoita, faktoja, tullut vastaan. Erilaisissa tarkistuskertomuksissa on kerrottu niin autoon liittyviä asioita, kuin  sittenlinnoituslaitteiden tarkkoja teknisiä yksityiskohtia. Toki niissä enimmäkseen tartutaan virheisiin joita urakoitsijoille on sattunut. Mutta on siellä muutakin… Yhdessä dokumentissa kerrottiin Myllykoskella olleen linnoitustoimiston polkupyörän katoamisesta. Itsemurhakin tapahtui Virolahden Harjun luona olleella työmaalla ilman mitään työtovereiden tiedossa ollutta syytä.

Säkäjärvellä toimiston kassakaapin räjäytykseen arveltiin houkutelleen linnoitustyöväen palkkarahojen säilytys, tuskin lienee ainutkertainen teko koska olen jo aiemmin törmännyt Kymijoen linjan työmaalla vastaavaan kassakaapin räjäytysyritykseen. Ehkä erikoisempi on liittynyt kunniamerkkiin jota ehdotettiin eräälle linnoitustöitä johtaneelle/valvoneelle upseerille mutta upseerin talvisodan aikainen komentaja leimasi koko miehen jopa valehtelijaksi, kunniamerkki kuitenkin myönnettiin.

korsu

Näiden tarinoiden lisäksi yksi tarkoitus on kerätä tietoa siitä miksi mikäkin linnoite on sijoitettu niinkuin se nyt maastossa löytyy. Museoilla ja kirjoissa kerrotaan hyvin paljon rakentamisesta sekä siitä missä se linnoite on mutta yleensä puuttuu se syy miksi linnoituslaite, esim. teräsbetonikorsu on sijoitettu siihen mistä se löytyy. Nämä tiedot on valitettavasti etsittävä Sota-arkiston asiakirjoista, eikä niitä aina ole helppo löytää vaan pienen tiedonsirpaleen saamiseksi saattaa joutua käymään useita dokumenttikansioita läpi.

Sota-arkistossa on menossa digitointi joka varmastikin helpottaa tulevaisuudessa tutkimista. Näitä kuultuja tarinoita, kirjoista luettua ja nykyään vielä enemmän arkistomateriaaliin painottuen sitten koitetaan maastossa olevien kohteiden yhteydessä, ja varsinkin matkalla sinne, opastustuotteeksi sekoittaa. Ja uskallanpa väittää että mikäli asiakas/matkailija ei Sota-arkistoa itse käy penkomassa niin aika paljon on opastuotteessa sellaista mitä ei vielä tällä hetkellä pysty kirjoista lukemaan. Ja niinhän sen pitää ollakkin opastustuotteessa, kirjoja on ja kohteetkin löytyvät kohtuullisen helposti, lisäarvo mitä matkailijalle pystytään tuottamaan on se mitä ei ole julkaistuissa kirjoissa.

Tervetuloa reissuun,

t. Juha

About Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 47-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Sotahistoriaa, pääosin modernin linnoittamisen historiaa, olen hartaasti harrastanut jo –80 luvulta alkaen. K-Linnoiteretkien retkillä löydät minut aina mukana oppaana sekä matkanjohtajana matkan alusta loppuun asti. Kuulun Lahden seudun oppaat ry ja opastuksen laadun takeeksi olen suorittanut Matkaoppaan ammattitutkinnon sekä Suomen opasliiton auktorisoinnin josta ulkoiseksi merkiksi myönnetään henkilökohtainen kullattu Guide-merkki. Lisäksi Salpalinjan perinneyhdistys on myöntänyt minulle Salpalinjan rakentajat-mitalin, Salpalinjan hyväksi tehdystä työstä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Kommentoi:

Share This