YH, yleiset harjoitukset, käytännössä liikekannallepano alkoi 9. lokakuuta 1939 jolloin perustettiin suojajoukot ja joitakin Venäjän lähialueiden divisioonia. Loput kenttäarmeijasta perustettiin sekä keskitettiin 14. lokakuuta 1939 alkaen. Lokakuun alussa 1939 alkoi myös Kannaksen evakuointi.

Jo ennen YH:ta oli kesällä 1939 vapaaehtoisia linnoittajia Kannaksella. Työt Kannaksella loppuivat lokakuussa 1939. YH-ajanlinnoitustyötä tehtiin Kannaksella, Laatokan Karjalassa, Keski-Suomessa, Pohjois-Suomessa, Väliväylällä ja Luumäeltä etelään, Suomenlahden saaristossa.

Väliväylää ja Luumäkeä linnoittanut 6.Divisioona, jonka komentaja oli eversti Paavo Paalu, sai 21.10.1939 määräyksen suunnitella ja aloittaa osilla voimistaan kenttävarustustyöt seuraten Väliväylän vesistölinjaa, Saimaa-Kivijärvi-Tirvanjärvi sekä Luumäeltä etelään linjalla Kivijärvi-Urpalanjärvi-Elkiänjärvi-Ihaksenjärvi.

Majuri Arimo. YH aikaan vielä kapteeni.

Majuri Arimo. YH aikaan vielä kapteeni.

Näin jälkeenpäin eversti Paavo Paaluakin merkittävämpi mies linnoitushistorian harrastajan näkökulmasta on 6. divisioonan pioneerikomentaja joka oli kapteeni Reino Arimo, myöhemmin kenraaliksi asti ylennyt ja yleisesikunnan päällikkönäkin työskennellyt sekä Suomen linnoittamisen historia 1918-1944 kirjoittaja. Arimo on kirjoittanut myös Suomen puolustussuunnitelmista.

Teltta

Syy siihen miksi 6.divisioona oli leiriytynyt näille alueille ja näiden alueiden taloihin oli se että divisioonaa ei ollut vielä keskitetty keskitysalueelleen Kannaksella vaan se oli jätetty Ylipäällikkö Mannerheimin reserviksi käytettäväksi tarvittavalla suunnalla. 6. Divisioona oli alistettu lisäksi 6.PPP, polkupyöräpataljoona, joka oli majoittunut Uttiin.

kivieste

Linnoitustöissä määrättiin painopiste tienkatkaisuille hyökkäysvaunuesteillä ja yleensä esteitä valvomaan näihin katkaisukohtiin tehtiin myös pari konekiväärikorsua, pesäkettä tai jopa pieni tukikohta. Hv. estetyypit joita Väliväylälle tehtiiin, vaihtelivat suokaivannoista kiviesteisiin. Pelkkiä kaivantoesteitä tehtiin myöskin.

Kartta

 

Kiviesteet tehtiin pääosin pultereista, irtokivistä, sillä kivityökaluista ja räjähteistä oli puute mutta onpa esimerkiksi Tirvassa paikka jossa kiviä on lohkottu pienestä kalliostakin. Kivet ovat monin paikoin varsin vaatimattomia ja korkeus parhaimmillaan n.80cm maapinnasta. On poikkeuksiakin ja jopa miehen mittaisia ohuita kiviäkin jos taasen osa kiviesteestä yltää hädin tuskin 50cm.. 80cm kuitenkin katsottiin riittävän 10-20tonnin vaunuille, kokemuksia suomalaisilla oli vain omista Renault- ja Vickers-vaunuista. Kaivannot ovat myöskin melko vaatimattomia mutta kuitenkin erotettavissa sijaintinsa ja v-muotonsa ansiosta. Muutamat rinneleikkaukset erottuvat hyvin, samoin kuin suokaivannot.

Vickers

Kivien kokoon olisi saattanut tulla muutos sillä vähän ennen talvisodan alkua saatiin 20.11.1939 Lappeenrannan Ihalaisten sementtitehtaalta, Paraisten Kalkkikivitehdas OY, lainaan kompressori. Talvisota alkoi 30.11.1939. Autoja kivien kuljettamiseen ei tosin olisi juurikaan ollut. Ne vähät autot mitä olivat käytössä olivat käytössä majoitusalueilta työmaille siirtymiseen. Lisäksi teiden kunnostus jo sinällään vei aikaa linnoittamiselta sillä kaikki  tiet eivät Väliväylälläkään olleet autoliikenteen edellyttämässä kunnossa.

Polkupyörät

6. divisioona joka oli pääosiltaan koottu Satakunnan ja Kanta-Hämeen alueelta, käsitti seuraavat joukko-osastot. JR16, JR17, JR18, Kevyt osasto 6, KT-P 6, KTR 6 sekä PPP 6. Talvisodassa joukkojen numerointia muutettiin joten joukko-osastojen seuraus sodan aikana vaikeutuu. Mutta sodan sytyttyä 6. divisioona komennettiin rintamalle, 6. divisioona määrättiin Summan lohkolle Kannakselle poislukien PPP 6 ja JR16, jotka määrättiin Tolvajärvelle. Tolvajärven ihme, Tolvajärvellä suomalaiset ottivat talvisodan taisteluissa ensimmäisen voittonsa.

Tällä kertaa jätän kartan pois ja luettelen vain summittaisesti alueita joilta YH-ajan linnoitteita löytyy. Tirva, Kannuskoski, Väliväylää pitkin Lappeenrannan Rutolaan asti sekä Luumäen Askolasta Herajärvelle. Kyseessä ei ole sitten yhtä tiheä linnoitusketju kuin Salpalinja. Iloista bongausta!

Juha

Kuvat SA-kuva ja kirjoittajan oma arkisto.

 

 

 

 

 

 

About Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 47-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Sotahistoriaa, pääosin modernin linnoittamisen historiaa, olen hartaasti harrastanut jo –80 luvulta alkaen. K-Linnoiteretkien retkillä löydät minut aina mukana oppaana sekä matkanjohtajana matkan alusta loppuun asti. Kuulun Lahden seudun oppaat ry ja opastuksen laadun takeeksi olen suorittanut Matkaoppaan ammattitutkinnon sekä Suomen opasliiton auktorisoinnin josta ulkoiseksi merkiksi myönnetään henkilökohtainen kullattu Guide-merkki. Lisäksi Salpalinjan perinneyhdistys on myöntänyt minulle Salpalinjan rakentajat-mitalin, Salpalinjan hyväksi tehdystä työstä.

Saatat olla kiinnostunut myös:

Kommentoi:

Share This