Marsalkka Mannerheim päätti uuden rajan linnoittamisesta 22.3.1940. Päämajan pioneerikomentaja, Unio Sarlin, sai 25.3.1940 määräyksen toimia maavoimien komentajan alaisena linnoitus- ja materiaalikysymyksissä. Sarlinin oli tarkoitus toimia maavoimien komentajan alaisena, kunnes linnoitusten
Paikallishistoria Lahdessakin pullistelee tietoa talvisodan ajan sotaponnisteluista. Käsittämätöntä kyllä, eräs paikallisen sotateollisuuden ponnistus on jäänyt pitkälti pimentoon. Talvisodan syttyminen tarkoitti Lahdessakin teollisuuslaitosten valjastamista sotateollisuuden käyttöön, hyvin tunnetaan Lahden Rautateollisuuden, nykyisen
Ruotsalaisten työn osuus Salpalinjalla on yksi mihin en ole tarkkaa vastausta löytänyt, betonikorsuja koskien. Ruotsalaiset saapuivat Talvisodan päättyessä Luumäelle, josta lähtivät Kotkaan linnoittamaan Kymijoenlinjaa. Nopeasti osa ruotsalaisista siirrettiin ensin Klamilaan
Salpalinja-esitelmiä tai -luentoja pitäessä on aina silloin tällöin tullut vastaan korsun vasikka. Koska Salpalinjalla on muutaman korsun yhteydessä korsuvasikka, eikä se suinkaan tarkoita tässä yhteydessä korsussa pidettyä vasikkaa, ansaitsee asia
Talvisodan taistelut osoittivat suomalaisille virheet, mitkä betonikorsujen suunnittelussa oli tehty ennen talvisotaa. Pahimmat näistä olivat betonikorsujen rakenteelliset ongelmat, jotka suomalaiset joutuivat pikaisesti ratkaisemaan ennen Salpalinjan betonikorsujen rakentamista. Vaikka uusien korsujen
Valvontakomission käynnit Miehikkälässä olivat aiemmin rajautuneet Salpalinjaa koskeviin tarkastuksiin. Yleisesti ottaen tarkastukset koskivat sotilaskohteita sekä sota- ja sotakorvauskorvausteollisuutta. Nyt maaliskuun alussa 1945 oli kuitenkin kyse toisenlaisesta käynnistä eikä Salpalinjaakaan tarkistettu