Kirja-arvostelu Salpalinja Suomen suoja

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin

Rima on asetettu ja se on korkeammalla kuin koskaan!

Aivan ensiksi on todettava, että minulla on ollut kunnia tuntea kirjan, Salpalinja – Suomen suoja, kirjoittaja Terho Ahonen n. 10 vuotta. Tänä aikana Terho Ahonen on ollut minulle esikuva, opettaja, mentori ja ystävä. Joten voi arvata, ettei arvostelu ole täysin puolueeton. Pyydän kuitenkin sitkeästi lukemaan arvostelun loppuun asti.

Kirja on siitä harvinainen teos Salpalinjaa käsittelevässä kirjallisuudessa että aloite ja kirjan raamit ovat poikkeuksellisesti tulleet kustantajalta, joka ei ole Salpalinja-toimijoita.

Kompetenssia kirjallisen jäljen arvosteluun itselläni ei ylipäätään ole. Tyydynkin siis melko pintapuoliseen tarkasteluun lähinnä kirjan sisällöstä. Joku voi kysyä onko kompetenssia siihenkään, no joitain lappuja linnoittamisesta olen kuitenkin tässä 120 Kansallisarkistokäynnin aikana ehtinyt nähdä. Jonkinlainen edistyneen harrastajan arvostelu siis luvassa.

Blogin sukulainen

Ensimmäinen huomio kiinnittyy kirjan paksuuteen, tässä kokoluokassa kirja on kyllä melkoisen paksu järkäle. Mutta avataanpa kirja ja mennään kirjan luettavuuteen. Terho on tehnyt toimittajan töitä pitkään ja se kyllä näkyy. Kirjaa on todella helppo lukea ja kärryillä pysyy hyvin. Terhon Salpalinjansalat-blogeja lukeneet huomannevat varmasti kirjan sukulaisuuden blogeihin. Sekä myös sen, että suuren isänmaan ystävän blogien, voisi sanoa jopa hetkittäin hurmoksellisesta, maanpuolustushengestä on otettu pari napsua alaspäin ja laitettu asiaa tilalle.  

Kirjan graafinen ilme

Kustantaja on kirjan kohdalla tehnyt todella omalaatuisen päätöksen ja jättänyt kartat pois. Tämä on varmasti vähemmän asiaan vihkiytyneelle todellinen harmi. Hetkittäin lienee vaikea pysyä kartalla siitä missä päin tekstissä viiletetään. Kirjailija kehottaakin lukijaa käyttämään Salpalinjasta tehtyä inventointiraporttia tukena kirjaa lukiessa. Tällä yritetään paikata kirjan puutteellisuus karttojen suhteen, mutta eivät inventointiraportti ja kansalaisen karttapaikka pysty linnoituskarttoja korvaamaan. Toki omatoiminen tutkiminen antaa aina onnistumisen tunteita lukijalle.

Myös kuvia ja piirroksia on varsin säästeliäästi, mikä sekin hankaloittaa asioiden hahmottamista, kuvien sijaan asiat avataan sanallisesti. Kuvat olisivat estäneet tahattomat väärinymmärtämiset, vaikkapa korsun laitteiden toimintoja koskien, vaikka teksti selkeää onkin. Monessa kohtaa kuva tai piirros olisi selventänyt joko rakennusvaihetta tai valmiin laitteen toimintojen ymmärtämistä.

Kirjassa on päädytty siihen, että kaikki numerot ja numeraaliset määrät on kirjoitettu tekstin sisään. Muutama taulukko joissain kohti olisi selventänyt asiaa enemmän kuin nyt käytetyt tuhat sanaa. Mielestäni tekstissä on numeroita käytetty turhankin paljon. Kirjailija lienee tässä numeroiden hetkittäisessä ilotulituksessa pyrkinyt korostamaan sekä linnoitustyön laajuutta että työn määrää.

Tavattoman helppolukuisen tekstin kohdalla karttojen, kuvien, piirrosten sekä taulukoiden puute tekee erikoisen ristiriidan.

Asiasisältö

Mutta mennäänpä varsinaiseen asiasisältöön. Kirjailija paaluttaa jo kirjan alussa kirjoittavansa sen minkä asiasta tietää. Ja se ei ole vähän se kun otetaan huomioon perehtyminen Salpalinjaan ainakin 4 eri vuosikymmenellä. Faktat ovatkin hyvin kohdallaan, vain pari pientä virhettä on jäänyt kirjaan. Tämä johtunee täysin kirjailijan käyttämistä kirjallisista tai suullisista lähteistä, mutta nyt nämä virheet sitten jatkavat elämäänsä hetken verran pitempään ja laajempana. Kirjailija on kuitenkin ollut aineistonsa vanki, kuten hän itse aikoinaan totesi arvostellessaan blogissaan Mikko Kylmälän – Kuinka salata Salpalinja? -kirjan. Ilmoitetut virheet on kirjailija luvannut korjata blogijulkaisun muodossa.

Toisinaan asioiden taustat tai niihin johtaneet ratkaisut jäävät avaamatta, kun lukijalle vyörytetään kirjailijan jossain kohti sanallisesti varsin pitkäkin oma johtopäätös asioiden kulusta. Voihan tosin olla, että lähteiden rajallisuuden takia on tähän myös jouduttu menemään. Tämä aiheuttaa sen, että joissain kohti tietojen syventämisen sijaan mennäänkin varsin viihdepitoisesti eteenpäin. Mikä ei toki aina ole huono asia, päinvastoin. Henkilökuvauksia ei juuri ole, joissain kohti tekstissä vilahtavan henkilön taustan kertominen olisi kyllä avannut lukijalle tekstiäkin hiukan paremmin.

Kirjassa pyritään selkeästi kronologiseen järjestykseen, mutta hetkittäin se kyllä lipsuu. Salpalinjan kohdalla asiasta kirjoittamisen tekee hankalaksi rakennustöiden ajoittuminen kahteen aikakauteen. Rakennuskaudet kaiken lisäksi eroavat hiukan toisistaan linnoituslaitteidenkin taktisen tarpeen osalta, tämä jää jossain määrin käsittelemättä samoin kuin ylipäätään muuttuneet määräykset matkan varrella.  Pääosin on kirjassa kuitenkin onnistuttu myös tältä osin. Jonkin verran lukijoita helpotetaan muistamaan yksityiskohtia, käsittelemällä samaa aihetta pariinkin kertaan.

Oppaan käsikirjakin

Kirjan kirjoittaja on toiminut ja ollut monessa mukana Salpalinjan osalta. Ahonen on mm. kouluttanut lähes kaikki nykyään Salpalinjalla opastavat oppaat. Minullakin on ollut kunnia olla opissa. Tämä kaikki kokemus kirjoittamisessa ja opastamisessa näkyy kirjan tekstissä selkeänä pyrkimyksenä helppotajuisuuteen. Asiat pyritään avaamaan helppotajuisesti rivimiehille ja -mummoille. Kirja toimii samalla eräänlaisena oppaan käsikirjana Salpalinjasta. 

Johtopäätös

Kirja nostaa riman ylös! Teos on laaja ja ainakin asiaa tuntevan on todella helppo pysyä kärryillä. Kirjassa on myös hyvin paljon sellaista tietoa niin ruohonjuuritasolta kuin asioiden taustaltakin, jota ei ole aiemmin pystynyt mistään lukemaan. Ainakaan näin helpossa muodossa. Ahonen on myös myöhemmältä aikakaudelta tehnyt korvaamattoman palveluksen historiankirjoitukselle ja varmistanut joiltain osin ns. hiljaisen tiedon siirron kirjalliseen muotoon. Joten kirjaa voi sanoa on pakko-ostokseksi asiasta kiinnostuneille! Puutteistaan huolimatta, jollei peräti niistä johtuen, kirjaa voi vilpittömästi sekä voimakkaasti suositella kaikille.

Kuvassa kirja ja harrastajan materiaalia.
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp
Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen. Sotahistoriamatkat sivun ylläpitäjä.

Kommentoi

Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 49-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Suomen modernin ajan linnoittamisen harrastetutkija.

Viimeisimmät artikkelit

Seuraa Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Juha Kilpeläinen

Salpalinjan laitteet 1942 osa 3​

Havainnot Virolahden pitäjässä sijaitsevista laitteista matkallani 27.4-6.5.42 Yleistä: Kuten alla ilmenee, on korsuissa ja niiden käytävissä runsaasti vettä ja on näiden vesikorsujen kuivana pitäminen suuremmitta

Lue lisää »
Juha Kilpeläinen

Salpalinja ja Valvontakomissio

Salpalinjalle ei tullut hyökkäystä mutta Liittoutuneiden Valvontakomissio tuli. Jatkosodan lopussa Suomen ratkaisutaisteluun valmisteltu linnoitusketju välttyi Neuvostoliiton hyökkäykseltä mutta kiinnosti välirauhansopimuksen noudattamista Suomeen valvomaan tullutta Liittoutuneiden

Lue lisää »
Juha Kilpeläinen

VT-asema, kiviestetyöt

VT-aseman kulkua ratkaistaessa 1941 marraskuussa, päätyi Päämaja Oeschin ehdotuksen kannalle. Vammalsuu-Taipale aseman, VT-linjaksi kutsutun linja tiedustelu maastossa alkoi 19.11.1941 jälkeen. Yksityiskohtainen suunnitelma oli esitettävä 15.12.1941

Lue lisää »