Kivijärven pato

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin

Salpalinjan tulvitukset – Kivijärven pato Luumäellä

Salpalinjan tulvituksista Luumäen alueella tehty tulvitus ja järjestelmä sen mahdollistamiseksi kiinnostaa usein ihmisiä. Suuri ja mystinen, avataanpa sitä hieman. Kivijärven padosta löytyy tietoa myös Luumäen kunnan sivuilta kuten myös Terho Ahosen mainioista blogeista. Googlella löytyy luonnollisesti muitakin sivustoja.

Luumäen kunta https://www.luumaki.fi/itsenaisyydentie/kivijarven-pato

Terho Ahosen Salpalinjan salat -blogi käsittelee useamman kirjoituksen voimin patoa ja tulvitusta.
http://salpalinjansalat.blogspot.com/2010/08/tulvitusjarjestelmat.html
http://salpalinjansalat.blogspot.com/2012/01/huomioita-kivijarven-tulvituksesta.html
http://salpalinjansalat.blogspot.com/2013/04/tulvituskokeilut-eivat-sittenkaan.html
http://salpalinjansalat.blogspot.com/2017/04/tutkielmasta-uutta-tietoa-tulvituksesta.html
Viimeisimmän kirjoituksen tutkielmaan minulla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua.

Allaoleva kirjoitukseni perustuu v.2019 Sotilaslääketieteenmuseolla pitämääni esitelmään.

Tulvitukset linnoittamisen muotona

1920-luvulta alkaen olivat tulvitukset ja niiden suunnittelu tuttua, nuorten Puolustusvoimiemme piirissä, nimenomaan puolustussuunnitelmia laadittaessa.  Suunnittelu tapahtui nimenomaan Kannasta ja sinne rakennettua puolustusasemaamme silmällä pitäen.

Kannaksella sijaitsevaa ns. pääasemaa koskien suunniteltin 1930-luvun puolenvälin jälkeen tulvitusten hyväksikäyttöä ensin Summanjoella jaTyöppölänjoella sekä myöhemmin lisättynä Säiniön- ja Perojoella.
Perojoen patoa alkoi v.1938 rakentamaan Puolustusministeriön rakennustyöt 8, Ville Kärkkäisen alaisuudessa.

Patotyöt Kannaksella alkavat vastustuksesta huolimatta

Patotöitä viivästyttivät maanviljelijöiden tekemät valitukset, viljelysalaa jäi tulvituksen alle ja heillä toiveena oli ennemminkin vedenpinnan laskeminen kuin nosto. Vastusta esiintyi myös puolustusvoimissa, perusteenaan että osa suunnitelluista padoista jäisi taistelutilanteessa vihollisen puolelle ja työvoiman ollessa rajallinen olisi betonikorsut laitettava etusijalle.

Vuoden 1939 syksyllä alkoivat patotyöt laajemmin Kannaksella, Rokkalanjoen ja Työppölänjoen padot valmistuivat YH-aikana. Iso panos tulvitusten suunnitteluun tuli vapaaehtoisen maanpuolustustyön ja -hengen kautta. Nimittäin Saimaan säännöstelytoimisto, jota johti Viljo Castrén ilmoittautui vapaaehtoisiksi tulvitussuunnitelmien tekoon Äyräpään vesistöä koskien jo toukokuussa 1939.

1939 YH-aikana tutkittiin joukko-osastojen toimesta mahdolliset patoamispaikat sekä aikaansaatavat tulva-alueet. Padotusten tarkoituksena oli jokiniittyjen pitäminen pehmeänä, jolloin panssarivaunujen liikkuminen vaikeutui ja vihollisen kaivautuminen estyi. Vaikka tulvitetut vesimassat olisivat jäätyneet olisi etuna ollut ampuma-alan tasoittuminen.

SA-kuva

Talvisota

Talvisota osoitti tulvitusten edut, vaikka tulvitukset jäätyivät. Vihollinen ei pystynyt kaivautumaan, panssarivaunut eivät uskaltautuneet jäälle. Vaunuja varten vihollinen pyrki tekemään vahvistettuja jääsiltoja. Vihollinen kohdisti huomioon myöskin itse patolaitteeseen ja pyrki aktiivisesti tuhoamaan niitä niin tykistön kuin panssarivaunujenkin avulla.

Talvisodan aikana Saimaan kanava padottiin, kontrolloimiseksi sulkuihin tehtiin puuparruista patosetit, settien taakse tukimuuri kivistä. Sulut pidettiin auki. Alapuolen järvillä ajettiin laivoilla jotta uoma pysyisi auki, koska kanavan virtaus oli liian pieni vaikka kanava täytettiin ääriään myöten vedellä.

Kannaksella Kivikosken pato Lietjärvellä onnistui tehtävässään vain osittain, vesi ei ollut vielä jäätynyt ja vihollinen kahlasi tulvituksen läpi. Kahlaus on vähättelevä kuva, sillä kylmää vettä oli paikoitellen rintaan asti.

Kanavan sulku tyhjänä

Luumäen linjan vesieste

Ensimmäinen esitys tulvituksen tekemiseksi tuli jo YH-aikana alueella Päämajan reservissä olleelta ja linnoittavalta 6. Divisioonalta. Nimittäin divisioonan pioneeriupseeri Reino Arimo laati ehdotuksen jonka hän myöhemmin (18.3.1940) lähetti Kannaksen armeijan pioneerikomentaja Vainiolle.  Arimo kertoo asiaa ideoineen ensimmäiseksi todennäköisesti JR 18 pioneeriupseeri. Arimon ehdotus siis saapui Kannaksen armeijaan vasta talvisodan päätyttyä, jolloin varsinaiset patotyöt olivat jo käynnissä!!

Arimon ehdotuksessa ei ollut sen tarkempaa suunnitelmaa hallitusta tulvituksesta, vaikutuksia ei oltu laskettu niin Kivijärveen kuin Kymijokeenkaan.

Maanmittauslaitoksen avoin aineisto

Arimon ehdotus

Arimo edotti tulvavesiä laskettavan Urpalanjoen kautta Urpalanlahteen(Suomenlahti, Virolahti). Arimo ehdotti myöskin Saimaan vesistön hyväksikäyttöä ja uoman avaamista Jokilahdelta Kärelammen kautta Jänköjärveen.Varjopuolena olisi ollut jo alueen YH-ajan linnoitteita ja varsinkin talvisodan aikana rakennetun Luumäen linjan jääminen tulvituksen itäpuolelle Kivijärven ja Hostikan alueen väliltä.

Maanmittauslaitoksen avoin aineisto

 

Kivijärven patolaite – Viljo Cástren

Insinöörikapteeni Viljo Cástren, Saimaan säännöstelytoimiston päällikkö, hiihteli Talvisodan viimeisinä päivinä Luumäellä, Salpausselän harjulla. Castrén totesi Salpausselän mataluuden sekä padon paikan edullisuuden.  Harjulla oli jo rautatien ja maantien maastossa Luumäen linjan este- ja betonityöt tekeillä työryhmä Suomio toimesta. Castrén ryhtyi pohtimaan mitä vesimassoilla maastossa tehtäisiin. Hän hiihteli alueella korkeuseroja ja jokiuomia tarkastellen.

Maanmittauslaitoksen avoin aineisto

Suunnitelma syntyi

Cástren päätyi seuraavaan ehdotukseen. Maantien ja Urpalonjärven välisestä maastosta saisi 2/3 veden alle helposti. Edellytti patoa Urpalanjokeen Multialan kylän maastoon. Urpalanjärven pohjoispään itäpuolella Pieni-Urpalo voitaisiin padota. Heräjärven itäpuolelle voisi myös helposti ohjata vettä. Orkolan ja Myllylammen patojen avulla.

Patolaitteen sijainnille oli kaksi vaihtoehtoa. Vaihtoehto 1 valittiin.

Töihin

10.3.1940 Cástren esittää piirroksen tulvitusjärjestelmästä päämajan pioneerikomentaja Sarlinille. Sarlin hyväksyy ehdotuksen samana päivänä.

Harjun poikki kaivettaisiin 5 metriä oja.
Yläpäähän kaksisettinen pato, puusta.
Maantienkohdalle tilapäinen puusilta. Max juoksutus 18 kuutiota sekunnissa. (Tuleva betonipato 5 kuutiota sek.)

14.3.1940 Päämajan Pioneerikomentaja Unio Sarlin määrää linnoitustyöjoukot siirrettäväksi Kymijoen länsipuolelle, Kymijoen linjalle. Kivijärven luokse jäi kuitenkin työryhmä Suomiosa 390miehen suuruinen työryhmä, jota johti Insinööri Karjalainen. Tehtävänään heillä kahden keskeneräisen betonikorsun rakentaminen, sekä patolaitteen rakennus Salpausselän harjun poikki.

Luumäenlinjan talvisodan aikainen kulku ja suunnitellut betonikorsut

Työt seis

Patotyöt kuitenkin keskeytettiin jo muutaman päivän päästä, vaikka kaivuutyö oli jo pitkällä. Perusteena sille oli liikenteen ruuhkautuminen harjun päällä kulkevan tien kohdalla olevan työmaan takia.

Maaliskuun lopulla Sarlin Päämajalta lupaa patotöiden jatkamiseen, kaivuutyö oli pitkällä ja kevään tullessa vesimassat voisivat puhkaista harjun ja riistäytyä käsistä. Perusteena Sarlin piti myös sitä, että vastaava matka kiviestettä rakentaen tulisi kalliimmaksi. Tässä vaiheessa ei siis ollut vielä tarkkaa tietoa Salpalinjan kulusta ja 5. Divisioona joka alueella alkoi Salpalinjaa linnoittamaan, vasta vetäytyi Luumäen alueelle.

Puuvahvisteinen avo-oja

Patolaite tehdäänkin betonista

8.4.1940 Cástren piirtää padon settilaitteen, joka on päätetty tehdä betonista puilla vahvistetun padon sijaan. Tässä vaiheessa tehdään siis vain itse patolaitetta harjun Kivijärven puoleisella, ei jatko-osuutta harjun läpi.

Huhtikuun puolivälissä Työosasto Karjalainen alkaa tehdä töitä kolmessa vuorossa, klo 5-13, 13-21 ja 21-5. Tässä vaiheessa täytyi työvelvolliset vapauttaa osaston vahvuudesta ja jäljellä oli enää 120 miestä sekä Karjalainen ja sihteeri. Työryhmä oli jo aiemmin irroitettu Suomion alaisuudesta, syynä Suomion esikunnan sijainti Kymijoenlinjan töiden takia Valkealassa kaukana patotyömaasta

Huhtikuun lopulla valetaan patolaite, työosasto Karjalainen lakkautetaan ja liitetään 5.D/5.Pr nostoväkikomppaniana. Patotyömaa jää lepäämään.

Tien siirto patotöiden ajaksi. Kuvassa jo betoninen patolaite
Betonisten patosettien nostopukit
Patolaite ylhäältä
Salpalinjan 1940 valmistunut linnoitussuunnitelma alueelta Huom. Suunnitelma varhainen vaihe, karttamerkit erilaiset kuin myöhemmät versiot.


Urakoimaan

Elokuussa 1940 Linnoitustoimisto järjestää urakkakilpailun tien ali menevien betoniputkien rakentamisesta Saimaan säännöstelytoimiston piirrosten perusteella. Urakkapyyntö lähetetään kahdelle yritykselle, jotka jo samanaikaisesti rakentivat betonikorsuja Luumäen alueella, Constructor Oy ja Insinööritoimisto Alfred A. Palmberg Oy.

Tarjouspyyntö koski, tien ali meneviä putkia valmiin patolaitteen jatkeeksi, pistekuorma 18 tonnin maantiejyrän taka-akselin paino 12 tonnia. 4 kpl patolaitteita. Rautatien kohdan siltarummun tuli rakentamaan Valtion Rautatiet itse.

Tarjouspyynnön piirros. Huomaa otsikko “Askolan viemäri”.

Palmberg oli urakkakilpailussa selvästi aloitteellisempi, sillä se otti Saimaan säännöstelytoimistoon yhteyttä putkimuutoksesta, jolla sai painettua urakkatarjouksensa hinnan reilusti Constructoria alhaisemmaksi. Patotyöt saadaan nopeasti käyntiin, Linnoitustoimiston johtajan Hanellin hyväksyttä putkimuutoksen.

Neljästä padosta Myllylammen pato päätetään tehdä ”kenttäversiona” ja ottaa käyttöön vasta tarvittaessa.

Tarjoukset
Palmbergin tekemä muutospiirros. Vasemmassa alakulmassa erottuu kaksi putkea ja niiden muoto.

Patolaitteiden tarkistus

Palmbergin patolaitteiden tarkistus 4.11.1940
Kivijärven pato valettu 18.-2.11.1940. Padosta johtava laskukanava ei ollut vielä kaivettu auki.
Multialan pato Kivitäytteessä puute. Korotetun tien suojaksi kiviverhous maatäytteellä.
Junttolan pato Ei puutteita. Asetinpalkkien päälle tehty katos varustetaan seinillä.
Orkolan pato Neulojen päälle tehtyyn katokseen tehdään seinät.
Myllylammen pato Osa puron reunalla kasattavasta kivitäytteestä puuttui.
Työt luvattiin tehdä joulukuun 18pvä mennessä.

Patojen lisätyöt eivät joiltain osin sisältyneet urakkaan, mutta koska alueella linnoittavalla 5.prikaatilla ei ollut mahdollisuutta suorittaa töitä, teetettiin ne urakoitsijalla.

Jatkosota 1944

Tulvituslaitteet otetaan käyttöön kesällä 1944. Tulvitusta ennen ehti Linnoitusosaston maanmittaustoimisto tekemään ”vahinkoarvion” veden alle jäävälle sadolle.

7.7.1944 alkaen esteitä täytettiin 6 päivää, jonka jälkeen keskeytys padon etureunan (pohjoisreunan) syöpymisen takia. Rakennettiin puinen energiansyöntilaatikko. Esteiden täyttämistä jatkettiin n. 2 viikkoa. Tulvitukset käytössä välirauhan solmimiseen asti. Jonka jälkeen tulvitus varovasti purettiin, alajuoksulla olevien vesivoimalaitosten takia.

Pato pois käytöstä 1950-luvulla

1950-luvulla harjun ali kulkevien putkien päät betonoitiin umpeen. Tarkoituksena oli mahdollisen vahingon ja ilkitöiden estäminen. Tarina kertookin jonkun rautakangella hakanneen yhden betoniputken pään betonointiin reiän, sitä ei kuitenkaan tänäpäivän ole havaittavissa.

Padon vanhin osa matkailukohteena

Tänä päivänä on Kivijärven patolaitteesta, tulvitusjärjestelmästä, näkyvissä vain ensimmäisenä valmistunut työryhmä Karjalaisen tekemä betoninen patolaite. Vieressä on myös entinen matkailukohde, suljettu Ufo-kahvila joka on kuuluisia muovisia Venturo-rakennuksia.

Kuva Luumäen kunta. Linkki tekstin alussa.
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp
Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen. Sotahistoriamatkat sivun ylläpitäjä.

Kommentoi

Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 49-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Suomen modernin ajan linnoittamisen harrastetutkija.

Viimeisimmät artikkelit

Seuraa Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Juha Kilpeläinen

Luumäki Salpalinjan työmaiden huolto

Salpalinjan linnoitustyömaiden huoltoa käsittelemme suppeasti seuraavassa päiväkirjaotteen muodossa. Yrjö Kunttu toimi huoltopäällikönä työpiiri 230 4.3.1941 – työpiirin lakkauttamiseen asti. Hän piti päiväkirjaa tuolta ajalta. Tässä

Lue lisää »
Juha Kilpeläinen

Salpalinja Facebookissa

Jo aiemmassa blogissa käsiteltiin Salpalinjan suosion laskua. Tarkastellaanpa asiaa sosiaalisen median kautta. Tosin rajataan käsittely vain Facebookkiin. Jo nopea vilkaisu useimpien Salpalinja-toimijoiden ja keskusteluryhmien tilanteeseen

Lue lisää »