Lahden Sotavankilan vuosi 1918

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin

Keväällä 1918 Suomen valkoinen armeija pakotti kapinoivan punaisen joukon perääntymään yhä pienemmällä alueelle. Saksalaisten maihinnousu ja eteneminen Lahteen katkaisi punaisten yhteyden Itä- ja Keski-Suomeen silloisen Lahden itäpuolella. Artikkeli perustuu raporttiin Lahden Sotavankilasta 1918, ilmaisut ovat pääosin lainattu alkuperäisestä raportista.

Koko Länsi- ja Keski-Suomessa hurjistellut punaisten kapinajoukko sekä sitä seurannut pakolaislauma joutuivat saarroksiin tällöin Lahden kaupungin luona. Lahden kaupungin vapauttaminen sortovallasta saksalaisten avustuksella 1. toukokuuta 1918 aiheutti n. 18 000 hengen joutumisen sotavangeiksi. Ensimmäiset päivät sotavankeja pidettiin Fellmannin pellolla. Tälle joukolle oli kuitenkin saatava jonkinlainen sääsuoja, toukokuun alussa ilma oli vielä hyvin kolea.

Artikkelissa ei käsitellä Kalmin pataljoonan osuutta vaan sen jälkeistä aikaa Sotavankileirillä.

Jo toukokuun 2.päivästä alkaen sotavankeja alettiin siirtää venäläisten sotilaskasarmeihin Hollolan pitäjän Hennalan kylään. Virallisesti vankileirille annettiin nimeksi ” Lahden Sotavankila ”. Syyskuun 15.pvä 1918 Sotavankila siirtyi Vankeinhoitohallituksen alaiseksi ja nimeksi määrättiin ” Lahden Pakkotyölaitos ”.

Leirin asemakaava. O.Kolsi.

Lahden Sotavankileirin pinta-ala oli n. 51 hehtaaria tasaista ja saviperäistä maata. Venäläisen kasarmin rakennukset oli rakennettu suurelle alalle eikä maapinta-alaa ollut tarvinnut säästää. Leveät tiet kiertivät kasarmirakennusten lomitse ja koko alue koettiin miellyttäväksi.

Pääportista, huom, eri paikka kuin nykyinen päävartio, (kuvassa yllä oikea alakulma) tultaessa on tien molemmin puolin kolmikerroksisia rakennuksia jotka luultavasti olivat olleet venäläisten aikaan päällystön asuntoina. Sotavankileirin alkuaikana kyseisiä rakennuksia käytettiin vankien säilytyspaikkana. Itseasiassa  suurinta osaa kasarmirakennuksista käytettiin Sotavankilan alkuaikana sotavankien säilytyspaikkoina myös kasarmialueen keskiosan suuret kaksikerroksiset rakennukset.

Rakennus 30, 1.kerros. Vankien tekemien korjaustöiden jälkeen 1919.

Koko kasarmialue, Sotavankila, oli piikkilangan ympäröimä. Sotavankien säilytyksessä käytetyt rakennukset sekä toimistorakennukset olivat kaksinkertaisen piikkilangan ympäröimät. Heti ensimmäiseksi oli ryhdytty tekemään piikkilanka-aitaa koko alueen ympäri ja kaksinkertaisen piikkilanka-aidan tiettyjen rakennusten ympäri. Tämän jälkeen täytyi ryhtyä rakennusten korjaukseen. Kaikissa rakennuksissa oli joitain taistelun jälkiä, ovet ja ikkunat useimmiten rikki, seiniäkin rikottu. Uunit olivat rikki ja monessa rakennuksessa vesi vuoti vesikaton läpi välikatolle.

Tarkastuksen hedelmiä.

Sotavankien ruokinta tuotti alussa suuria vaikeuksia, punaiset olivat ryöstäneet ja hävittäneet kaiken. Kotimainen elintarviketuotanto ei riittänyt eikä ulkomailta saatu apua, valtion viljavarastot olivat tuolloin aivan lopussa.  Suunnattoman vankijoukon ruokkiminen Lahdessa, joka oli punaisten toimesta ryöstetty puhtaaksi ja jopa rautateidenkin liikkuva kalusto oli punaisten toimesta siirretty suurimmaksi osaksi Venäjälle kapinan alussa.

Sotavankileirin alkuvaiheessa oli päiviä jolloin ei leipääkään pystytty jakamaan niin sotavangeille kuin vartijoillekaan. Sekin leipä mikä pystyttiin jakamaan oli ala-arvoista, kaikenlaisista jauhonlisäkkeistä valmistettua. Työttömille vangeille pyrittiin jakamaan aamiaiseksi 100 grammaa leipää ja 200 grammaa silliä, päivälliseksi liemiruokaa johon käytettiin 200 grammaa lihaa tai kalliokalaa sekä jonkinlainen määrä jauhoja tai perunaa, perunan puutteessa herneitä. Työtä tekeville 10grammaa  aamulla sekä illallisella 100 grammaa silliä ja 50 grammaa leipää.

Kyseiseen liemiruokaan sekoitettin vielä 200 grammaa soppajuureksia tai hapankaalia, alussa tuotti vaikeuksia keittäjiksi värvätyn henkilökunnan toiminta, liemiruokaa ei osattu edes keittää ja juurekset olivatkin yleensä kovia kun liemiruokaa jaettiin. 25. toukokuuta Sotavankilaitoksen Intenduuri puuttui ruokatilanteeseen ja määrättiin työttömien vankien päivittäiseksi ravintosisällöksi 1447 lämpökaloria. Työtä tekeville taasen vastaavasti 1824-2134 lämpökaloria per päivä. Kesäkuun 22.päivä ruoka-annos määrättiin seuraavaksi, työttömät 1800 lämpökaloria ja työssäkäyville 2300 lämpökaloria. Elokuun 8 pvä annoksia lisättiin 500 lämpökalorilla. Syksyllä 1918 elintarvikkeiden saanti helpottui ja kaikille vangeille annettiin vähintään 2800 lämpökalorin päivittäisannos. Omaisten ja muiden lähettämä tai toimittama ruoka oli leirin alussa suureksi avuksi. Lähetyksia ajettiin hevoskuormittain rautatieasemalta leirille, lähetykset tarkistettiin ja jaettiin sen jälkeen vangeille.

Lämpökaloreita.

Suunnattoman vankimäärän tuomitseminen tai vapauttaminen olisi ollut ylivoimainen tavalliselle oikeuslaitokselle joten määrättiin suoritettavaksi alustavat kuulustelut joiden tarkoitus oli lopullisen tuomion nopeuttaminen ja helpottaminen. Lahteen nimettiin tutkinta-asiain päällikkö ja hänen alaisuudessaan toimi useita kuulustelulautakuntia joissa puheenjohtaja oli juridisesti pätevä henkilö ja loput lautakunnan 2-3jäsenestä olivat maallikkojäseniä.

Kuulustelujen perusteella vangit jaettiin kolmeen ryhmään mutta kuulustelijoilla ei ollut oikeudellista päätösvaltaa. Tutkinta-asiain päällikkö sen sijaan omasi oikeuden kuulustelupöytäkirjan ja paikallisten Suojeluskuntien Esikuntien antamien lausuntojen perusteella oman harkintansa mukaan vapauttaa vangin ehdollisesti, tällöin vangilla oli velvollisuus kerran kuukaudessa ilmoittautua kotipaikkakuntansa poliisiviranomaiselle ja vaadittaessa velvollisuus osallistua kuulusteluihin tai oikeudenistuntoihin. Kesäkuun 1918 loppuun mennessä oli Tutkintoasiain Päällikön määräyksestä ehdollisesti vapauteen päässyt 2500 vankia.

Kapinavankien tuomitsemisen jouduttamiseksi muodostettiin Valtiorikosoikeuksia ja Lahdessa toimivat heinäkuun 1918 alusta lähtien Valtiorikosoikeuden osastot 71,72,73,74,75,76, 121,123,124,125, 127,128,129,130,131 ja 132. Lokakuun 1918 mennessä useimmat vangeista olivat saaneet tuomionsa ja vain osasto 75 jatkoi toimintaansa siitä eteenpäin senkin hiipuen pikkuhiljaa tilapäiseksi. Käytännössä 2/3 osaa vangituista sai ehdollisen rangaistuksen ja vain suurimmat rikolliset tuomittiin vankeusrangaistuksiin pitkiksi ajoiksi. Kuolemantuomioita langetettiin hiukan yli 100.

Kirje asianajajalle.

Lahden Sotavankileirin perustamisen myötä tuli ratkaistavaksi myös vartiointikysymys, ensi hätään vartioivat leiriä sotilaat. Sotilaista muodostettiin ns. Vartiopataljoonia mutta ongelmana oli että keväällä suoritetussa kutsunnassa armeijaan otettu paljon myös punaista ainesta. Näin oli kuitenkin pakko toimia sillä oli kiirein kevättöiden aika ja työmiestä kysyttiin joka taholla. Monia miehiä oli kaatunut, haavoittunut, kodit olivat palaneet ja perheet näkivät nälkää. Punainen kiihoitus ja henki vallitsi joka paikassa, jos kuultiin jonkun aikovan lähtevän punaisia vartioimaan, uhkailtiin häntä ja hänen omaisiaan.

Piirroksessa piikkilanka-aidat ja vartijoiden kuularuiskut.

Harvoja oli jotka pitivät vartiointia sydämen asiana, niitä jotka ymmärtivät että maan turvallisuus vaatii ettei tuo rosvojoukko pääsisi tekemään tihutöitään. Miehiä täytyi siis ottaa mistä saatiin ja sen tähden joukkoon tulikin myös punaista ainesta jonka syyksi varsinkin alkuaikojen karkaamiset voitiin lukea.

Sotavankileirin tultua ympäröidyksi piikkilangalla asetettiin ns. ulkovartiosto jonka tehtävä oli estää ulkopuoliset henkilöt poissa sekä tietysti karkaamiset. Ulkovartiosto käsitti n. 200 miestä jotka vartioivat määrätyin välimatkoin toisistaan. Leirin sisävartiosta oli pienempi, maksimissaan puolet ulkovartiostosta. Vartiomiehillä vuorokaudessa 8 tuntia vartiointia, neljä tuntia kerrallaan kahdeksan tunnin välein ja kaksi tuntia reservissä/varalla. Suuresta vartiomiesten määrästä huolimatta alkuvaiheessa karkasi päivittäin useita miehiä. Osittain vartijat suorastaan päästivät vangin menemään joko leväperäisyyttään tai lahjonnan tuloksena. Karkulaiset eivät varoitushuudoista piitanneet vaan joitakin tuli ammutuiksi jolloin karkaamiset hetkellisesti parin päivän ajaksi rauhoittuivat. Kesäkuussa 1918 vartijatilanne parani kun vartijoiksi alettiin saada vanginvartijakoulun suorittaneita.

Pako joulukuussa 1918.

Heti alussa kun vankileirin sisäiset olot oli saatu järjesteltyä, ryhdyttiin vankityövoimaa käyttämään myös leirin ulkopuolella. Etupäässä vankien omien kamalien ja siivottomien jälkien kuntoonsaamiseksi ja puhdistamiseksi Lahden kaupungissa ja sen ympäristössä. Vankien luovutukset tapahtuivat aluksi sotilaskomendantin määräyksellä mutta jo toukokuun loppupuolella vankilan viranomaiset pystyivät myöntämään päiväluvan jolloin vangin oli palattava yöksi leirille. Pääosin vankityövoimaa luovutettiin alkuvaiheessa eri sotilasjärjestöjen ja Lahden kaupungin käytettäväksi. Alkuvaiheessa leirin ulkopuolella oli työssä satoja miehiä.

Lahden rautateollisuus.

Kesäkuun 1918 alussa alettiin vankeja luovuttaa yksityisille työnantajille hyödylliseen myös valtiolle tuloa tuottaneeseen työhön, työnantaja maksoi korvauksen vankityövoiman käytöstä. Kesäkuun loppupuolella työnantajilta vaadittu vakuuden muoto vakiintui ja työssäkäyvien määrä kasvoi parhaimmillaan 600 mieheen ja naiseen heinäkuun alussa. Työssäkäynnillä oli hyviä vaikutuksia, toivo pääsystä töihin kotiseudulle piti miesten mielialan korkean, lisäksi ravinnonhankinnan vaikeana aikana yksikin poistunut mies oli poissa leirin ruokajonosta.

15.syyskuuta 1918 Lahden Sotavankila siirtyi kokonaan Vankeinhoitohallituksen alaiseksi ja vankilan nimeksi määrättiin Lahden Pakkotyölaitos.

Artikkelikuva on saksalaisen ylil Hans Tröbstin ottama valokuva Hennalan vankileiriltä kasarmi 30 edestä.

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp
Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen. Sotahistoriamatkat sivun ylläpitäjä.

Kommentoi

Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 49-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Suomen modernin ajan linnoittamisen harrastetutkija.

Viimeisimmät artikkelit

Seuraa Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Juha Kilpeläinen

Kuivanto, sankarivainajat

Kuivanto, talvisodan ja jatkosodan sekä Lapin sodan sankarivainajamme. 43 sankarivainajaa.  Syntymäaika ja kaatumispäivä. Kaatumispaikkaa ei ole mainittu. Listan lähteenä on Lahden sotaveteraanipiiri r.y painattama kirja,  Päijät-Hämäläiset

Lue lisää »
Juha Kilpeläinen

Valo Nihtilä ja Salpalinja

Valo Nihtilä Mannerheim “Sotamarsalkka Mannerheim jäi ylipäällikön paikalle. Hänen johdollaan aloitettiin puolustusvoimain uudelleen organisointi, laajat asehankinnat ja suurimittaiset linnoitustyöt uudella rajalla, joka sekä maarintaman pituuden

Lue lisää »
Juha Kilpeläinen

Mannerheim juuttuu mutaan 1942

Mannerheim autoineen joutui kokemaan omakohtaisesti tiestön huonon kunnon Itä-Karjalassa 7.8.1942 kun hänen autonsa huonokuntoisella tiellä juuttui liejuun. Tämän henkilökohtaisen kokemuksen myötä irroitettiin linnoitusrakennuspataljoona Karjalan kannakselta

Lue lisää »