Salpalinja, Suomen itsenäisyyden ajan suurin työmaa, on hiljalleen kadonnut metsiin putkahtaakseen aina silloin tällöin suuren yleisön tietoisuuteen. Salpalinjaa pidetään Suomen ja pohjoismaiden suurimpana rakennustyömaana ja erään miehen elämäntyönä. Tämä mies oli jääkärikenraali, kenraaliluutnantti E.F. Hanell.
Tässä blogissa käsittelemme seikkaperäisesti Hanellin uraa ennen talvisotaa.
Edvard Hanell syntyi Torniossa 1. toukokuuta 1894 tullinhoitaja Edvard Hanell ja Wendla (Venla) Anderssonin perheeseen. Hänellä oli ainakin yksi sisko, Aili Hanell.
Koulunsa Hanell kävi Helsingissä, Suomalaisessa yhteiskoulussa. Helsingissä Hanell valmistui myös ylioppilaaksi v.1912. Kesäpäivät nuori Edvard vietti Espoon Suvisaaristossa, Pentalan saaressa. Jonka itärannalle hänen isänsä oli rakentanut kesähuvilaa ja joka valmistui 1900-luvun alussa. Huvilan rannassa saattaa vielä olla 12-vuotiaan, tulevan kenraalin, rakentama pieni majakka. Edvard souti majakkansa tiilet Stensvikin tiilitehtaalta, tiilet hän sai ilmaiseksi. Pentalan huvila oli kenraali Hanellille rakas paikka hänen elämänsä loppuun asti
Ylioppilastodistuksen jälkeen Hanell kirjautui Teknillisen korkeakoulun koneenrakennusosastolle, suorittaen insinööritutkinnon ensimmäisen osan v. 1914. Hanell ei kuitenkaan koskaan suorittanut tutkinnon loppuosaa, joten koneinsinöörin diplomi jäi häneltä hankkimatta. Sen sijaan Hanell värväytyi jääkäriksi. Ilmoittautuen Pfadfinder-kurssille 8. maaliskuuta 1915. Saksan Itärintaman taisteluihin Hanell osallistui vihreän pioneerikomppanian riveissä, palaten Suomeen kapteenina.
Suomessa Hanell osallistui luonnollisesti vapaussodan taisteluihin valkoisella puolella. Ensin komppanian päällikkönä mutta siirtyi pian komentamaan pataljoonaa. Hanell toimi pataljoonan johtajana Kalevankankaan, Tampereen, Rajamäen, Tarpilan ja Raivolan taisteluissa. Sodassa Hanell haavoittui Kalevankankaan taistelussa, tosin hyvin lievästi.
Juuri ennen vapaussodan päättymistä Hanell siirrettiin päämajan yleiskoulutusosastolle, jonka lakkauttamisen jälkeen hän siirtyi yleisesikunnan koulutusosaston toimistopäälliköksi. Tästä virasta siirtyi hän vielä majurina ollessaan sotaväenpäällikön esikunnan koulutusosaston päälliköksi. Vuonna 1918 Edvard meni naimisiin Eva Renvallin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, tytöt Kitty (s.1919) sekä Brita (s.1920)
Seuraavan viisivuotiskauden, v. 1920-1925, Hanell toimi 1. Divisioonan esikuntapäällikkönä. Sinä aikana Hanellista tuli ”tunnettu helsinkiläinen”. Vapaahetkinään osallistui Hanell paitsi seurapiirien tapahtumiin, mutta toimi myös aktiivisesti maanpuolustustyössä. Hän opetti pioneerioppia kadettikoulussa, sotakorkeakoulussa, suojeluskuntien päällystökoulussa ja erinäisillä kursseilla. Hanell ylennettiin everstiluutnantiksi v.1922. Vuonna 1923 Hanell kirjoitti oppikirjan, Hävitystyöt: Räjähdysaineiden käyttö pioneeritarkoituksiin. (Puolustusministeriön taisteluvälineosaston julkaisu). Tätä kaikkea ”vapaa-ajan” työtä Hanell jatkoi myös v. 1925 jälkeen, jolloin hänestä tuli Uudenmaan rykmentin komentaja. Hanell ei säästellyt itseään sillä rykmentti sijaitsi Suomenlinnassa ja Santahaminassa, kun taas koululaitokset mantereella kaupungilla. Hanell toimi myös Sotilasaikakauslehden avustajana.
Toisten opettamisesta siirtyi Hanell vuosiksi 1926-1928 Ranskaan sotakorkeakouluun opiskelemaan. Palattuaan Ranskasta, ylennettiin hänet Everstiksi. Täällä Välimeren aalloissa uidessaan ja sikäläisiä laitureita katsellessaan syntyi hänelle ajatus uudenlaisesta betonista tehdystä laiturista. Hanell suunnitteli laiturin jonka tarkoitus oli kestää jäiden aihettama paine. Hanell haki ja sai laiturilleen patentin. Laitureita on kolmisenkymmentä kappaletta joista suurin osa Suvisaaristossa.
Vuonna 1931 oli Hanell jälleen kirjan teossa. Maastouttaminen ja naamioituminen -kirjan teki Hanell yhdessä kapteeni Viljasen kanssa.
Samaan aikaan Eversti Hanell jatkoi Uudenmaan rykmentin komentajana.
Vuonna 1933 Hanell luopui Uudenmaan rykmentistä ja siirtyi Sotakorkeakoulun johtajaksi. Sotakorkeakoulun johtamisen myötä tutustui hän myös liike-elämän vaikuttajiin laajemmin. Samoihin aikoihin valittiin hänet upseeriliiton puheenjohtajaksi. Vuonna 1934 ylennettiin Hanell kenraalimajuriksi. Sitä kautta tulivat valtion valtion komiteatehtävät, lisänä. 1935 luottamustehtäviä lisättiin Kenttäratsastusseuran puheenjohtajan tehtävillä aina vuoteen 1938 asti.
Isänsä rakentamalla Pentalan huvilalla, Espoon Suvisaaristossa, Hanell viihtyi hyvin vuodesta toiseen. Huvila on tänä päivänäkin pystyssä Pentalan saarella.
