Maavoimien Salpalinja 1940

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin

Maavoimien ohje Salpalinjan töiden aloittamiseen. Edellisessä blogikirjoituksessa käsiteltiin Hanellin esittelyä Mannerheimille 26.4.1940. Samana päivänä kuitenkin Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti E. Henrichs antoi oman ohjeistuksensa maavoimille valtakunnan itärajan linnoittamisesta.

Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti Erik Heinrichs. Hänen nuorempi veljensä eversti Gunnar Heinrichs työskenteli välirauhan aikana linnoitustoimistossa yleisen osaston päällikkönä.

Laskelmaperusteena laitteiden määrälle käytti maavoimien esikunta 5 kilometrin levyistä ja syvyydeltään kahta linjaa vastaavalla puolustusvyöhykkeellä keskimäärin seuraavaa:

24 konekiväärikorsua miehistökomeroineen (yhden kk korsuja)
12 pst. korsua
10 komento- ja viestikorsua
6 tj. korsua
24 joukkueen asuntokorsua
6 jaoskorsua
3 lääkintäkorsua
64 kenttäkorsua ryhmävarten

Näistä tulisi yhteensä 149 betonilaitetta tai tunnelia kyseiselle vyöhykkeelle. Mikäli tehtäisiin vain yksi linja, laitteita tehtäisiin vain noin puolet yllä esitetyistä. 5 km = 75 laitetta. Tästä saa hyvän lähtökohdan sille millainen Salpalinjasta suunniteltiin tulevan vuonna 1940, ennen töiden aloitusta.

Ampuma- ja yhteyshaudat, ellei kyseessä louhinta, piikkilankaesteet, yms. kenttälinnoitteet suoritettaisiin joukko-osastojen toimesta. Betonityöt, kalliotunnelit sekä louhintaa tarvitsevat ampuma- ja yhteyshaudat teetettäisiin siviiliurakoitsijoilla.

Varustustöiden ylimalkainen jako VUODELLE 1940 ja sen lohkojen pituudet kilometreissä.

Yksilinjainen   ja  Kaksilinjainen lohko.

II Armeijakunta                           49km                  22km
Suomenlahti – Kivijärvi

I Armeijakunta                            2km                    4km
Kivijärvi – Puumala

III Armeijakunta
Puumala – Sulkava                     5km                    –
Punkaharju                                   1km                    –
Raikuu                                            4km                    –

IV AK
Pyhäselkä – Höytiäinen            8km                    –
Höytiäinen – Pielinen               8km                    –

V AK ja 11. divisioona
Nurmes, Kuhmo, Suomussalmi,
Kuusamo, Märkäjärvi,
Jousjärvi, Savukoski, Nautsi
á 2 km                                             16km

Yhteensä v.1940                         93km  yksilinjaista, 26km kaksilinjaista

Luvut olivat ylimalkaisia, joista armeijakunnat ja 11. Divisioona saivat poiketa, mikäli puolustusaseman maaston laatu ja aseman kokonaiskestävyys niin vaativat. Samoin vapaus tehdä perusteltuja muutoksia yksi- ja kaksilinjaisten asemien kilometriluvuissa, mutta betonilaitteiden määrää ei kuitenkaan ollut lupa ylittää.

Lisäksi Saimaan puolustuksen järjestämiseksi oli vuoden 1940 osalta tykistöasemien rakentamiseen arvioitu kuluvan 100 miljoonaa markkaa ja jalkaväkiasemiin 40 miljoonaa markkaa.

Puolustusasemien varustamisessa tuli ottaa huomioon mm. seuraavia seikkoja:

Puolustusaseman kokonaiskestävyys oli saatava mahdollisimman suureksi yhdistämällä maastollisesti heikot kohdat ja lujimmin varustettavat kohdat. Betoni- ja louhintatöillä yhdistettäisiin maastollisesti heikoimmat(epäedullisimmat) ja taistelutoiminen kannalta tärkeimmät kohdat. II ja I armeijakunnan osalta Maavoimien esikunta oli hahmotellut tärkeimmät varustettavat maastonkohdat.

Suunnittelun tuli olla niin lopullinen, että betoni- ja louhintaurakat voitaisiin antaa heti suunnitelmien valmistuttua ja työt tulisivat nopeasti aloitetuiksi. Muutoksia ilman erityistä syytä, ei enää jälkikäteen hyväksyttäisi. Myöskin tuli huomioida tuleva kesä ja että työt sulan maan aikaan ehdittäisiin saada käyntiin.

Suunnitelmat tuli lähettää Maavoimien esikuntaan I ja II armeijakunnan osalta 8.5.1940 mennessä ja muiden armeijakuntien sekä 11. Divisioonan osalta 15.5.1940 mennessä. I ja III armeijakunnan oli erikseen esitettävä myös suunnitelma (Laatokan MeriPuolustuksen kanssa) Saimaan puolustamiseksi tarpeellisten louhittavien tykistö- ja jalkaväenasemien rakentamissuunnitelma.

Armeijakuntien ja 11. Divisioonan tuli laatia 1:10 000 karttaluonnos mihin oli merkitty varustettavat kohdat ja rakennettavat laitteet, numerointeineen. Karttaluonnokseen tuli liittää seloste, jonka pohjalta voitaisiin määritellä urakkasopimuksissa tarpeelliset seikat. Eri laitteiden lukumäärä ja laatu, maaperän laatu kunkin laitteen kohdalla sekä työmaalle johtavat tiet. Majoitusmahdollisuus työmaa läheisyydestä tuli tiedustella, 5 kilometrin lohkolle töihin laskettiin tarvittavan n. 3000 työmiestä. Sähkövirran ja veden saanti tuli selvittää, sekä myös soran saanti, nämä suoritettavia betonitöitä silmällä pitäen.

Maavoimien komentaja kenraaliluutnantti E. Heinrichs käski komentajia henkilökohtaisesti valvomaan erityisesti tiedustelu- ja suunnittelutyön nopeaa ja huolellista suorittamista, tultaisiinhan linnoitustyöt tekemään suurelta osin kesäaikana.

Tähän Luumäen Askolasta olevaan karttaan on jo hahmoteltu laitteet mutta niiden ehdotettua rakentamisjärjestystä ei ole vielä merkitty. Suunnitellut kenttälinnoitteet kyseisen joukko-osaston, JR15, on merkitty eri karttaan. Siksi numero ja Luumäen kohdalla myös lohkon tunnuskirjain puuttuvat. Varhaisesta vaiheesta kertovat myös taktiset merkit jotka poikkevat myöhemmin määrätyistä/vakiintuneista merkeistä.
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp
Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen. Sotahistoriamatkat sivun ylläpitäjä.

Kommentoi

Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 49-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Suomen modernin ajan linnoittamisen harrastetutkija.

Viimeisimmät artikkelit

Seuraa Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Juha Kilpeläinen

Talvisota ja korsujen mitoitus

Pioneerikenraali Unio Sarlin kertoo kuinka 1930-luvulla Kannakselle rakennetut korsujen mitoitus/järeys ratkaistiin. “Minä pyysin, ihan alussa jo,  Sotaväen päälliköltä että hän ilmoittaisi minkälaista tykistöä vihollinen todennäköisesti

Lue lisää »