Reino Lukkari: Linnoituslaitteiden rakenteellinen kehitys vv 1940 – osa 1

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin

Ennen Talvisotaa oli koetettu ulkomailta saatujen tietojen, omien upseerien sotakokemusten sekä omien vähäisten kokeilujen tulosten perusteella luoda pohjaa linnoitusrakenteiden suunnittelulle. Talvisota osoitti, että tässä olimme osittain onnistuneet.

Useat ennen talvisotaa suunnitellut ja rakennetut betonilaitetyypit, varsinkin ne, joiden tarkoituksenmukaisuudesta olimme olleet jo ennen sodan alkua varmoja, olivat täyttäneet tyydyttävästi, vieläpä useissa tapauksissa hyvinkin niille asetetut vaatimukset.

Toiset laitetyypit taas olivat osoittautuneet heikoiksi tai muutenkin epätarkoituksenmukaisiksi. Joka tapauksessa talvisota oli linnoittajille kuten muillekin sotilaille antanut opetuksia, jollaisia ei kukaan meikäläinen ollut voinut saada aikaisemmin.

SK11 katto liikkunut liikuntasaumasta.

Talvisodan kokemukset koetettiinkin linnoitusrakenteiden suunnittelussa ottaa sodan päätyttyä huomioon mahdollisimman tarkasti. Niiden selvittämiseksi suoritettiin kyselyjä niin upseerien, aliupseerien kuin miestenkin keskuudessa divisioonan komentajista aina kiväärimiehiin saakka. Ensi sijassa Kannaksella toimineissa joukoissa, joilla oli monipuolisimmat kokemukset linnoitustaisteluista.

Kyselyjen avulla saatuja kokemuksia tarkistettiin ja täydennettiin useilla neuvottelupäivillä, joihin osallistui Talvisodan aikana joukko-osastojen komentajani, yksiköiden päällikköinä, aselajikomentajina ym. tehtävissä toimineita upseereita.

Kokemuksista saadut tiedot olivat usein ristiriitaisia ja vastakkaisiakin, mikä johtui olosuhteiden erilaisuudesta eri rintamanosilla ja lohkoilla. Niiden seulomiseen ja selvittelemiseen jäi peräti vähän aikaa, mutta suunnittelun perustaksi voitiin kuitenkin ottaa mm. seuraavat tärkeimmät ja yleisesti todetut kokemukset:

  1. Vihollisen lukuisan suurikalibeerisen tykistön tuli oli verraten lyhyessä ajassa jauhanut rikki minkä maalikseen saamansa linnoituslaitteen tahansa, vaikkakin lujimmat ennen sotaa rakennetut laitteet olivat yleensä täyttäneet ja jopa ylittäneetkin niille aikaisemmin asetetut, kylläkin liian vähäiset vaatimukset.
  2. Vihollinen oli suorasuuntaustykeillään lamauttanut helposti kaikki näkyvissä olevat puolustuselimet, olivatpa ne suojattuina miten lujilla rakenteilla tahansa. Omalla tulella ei ollut kyetty estämään vihollisen suorasuuntaustykkien toimintaa.
  3. Vihollisen voimakkaimpia ja parhaiten järjestettyjä panssarihyökkäyksiä edullisessa panssarimaastossa eivät esteet kyenneet pysäyttämään.
  4. Vihollinen oli helposti päässyt läpäisemään omat esteemme, joita emme olleet niiden liian suuren etäisyyden tai epäedullisen rakenteen takia kyenneet kyllin tehokkaasti valvomaan ja tulittamaan.
  5. Vihollisen massahyökkäystä vaikeuttava peitteinen ja epätasainen maasto oli yleensä antanut joukoillemme parhaan suojan ja parhaat taistelumahdollisuudet.

    Perojoen tuhottu pato

Salpalinjan suunnittelu 1940-41
Ensimmäiset, linnoitusrakennuslaitteiden suunnitteluun eniten vaikuttaneet talvisodan kokemuksista tehdyt johtopäätökset olivat seuraavat:

  1. Linnoituslaitteet oli rakennettava entistä lujemmiksi ja siten tykistötulta paremmin kestäviksi.
  2. Linnoituslaitteet oli joko suojattava mahdollisimman huolellisesti maastouttamalla tai vahvistettava lisärakenteilla vihollisen suorasuuntaustulta vastaan.
  3. Panssariesteet oli rakennettava tehokkaammiksi ja kestävimmiksi. Omille taistelijoille oli saatava suojaa panssarivaunujen tulta vastaan.
  4. Kaikki esteet oli rakennettava lähemmäksi omia asemia niin, että niitä ja niiden edustaa voitiin tehokkaasti valvoa ja tulittaa. Sellaiset esteet, jotka antoivat omien asemien edessä suojaa viholliselle, oli kokonaan hylättävä. Myös jalkaväenesteet oli rakennettava tehokkaammiksi ja kestävämmiksi.

Voidaan todeta, että eniten kiinnitettiin huomiota omien puolustuselinten ja yksittäisten taistelijainkin suojaamiseen vihollisen aseitten vaikutukselta. Vähemmän välitettiin oman tulen tehosta ja sen parantamisesta. Saattoipa passiivisten torjuntakeinojen, lähinnä esteiden kehittäminen tapahtua oman tulen tehon kustannuksellakin.

Koko talvisodan jälkeiselle linnoittamistoiminnalle ominainen kiire antoi tietenkin leimansa myös rakenteiden suunnittelulle. Ajan niukkuuden vuoksi ei voitu punnita kaikkia asioita loppuun saakka. Suunnitelmat olivat usein toteutettava ennen niiden lopullista tutkimista. Järjestelmällistä tutkimus- ja kokeilutoimintaa ei voitu aluksi ajatellakaan. Usein jäivät monet käyttökelpoisiksi, vieläpä erinomaisiksi todetut ajatukset ja suunnitelmat pitkäksi aikaa toteuttamatta. Tähän oli syynä suunnittelutyövoiman vähyys.

Linnoitusrakenteiden suunnitteluun vaikutti myös rakennusmateriaalien vähyys. Maan materiaalivarastot olivat pienet eikä niiden täydentämiseen ollut ulkomaiden valuuttaa riittävästi.  Tämän vuoksi oli kehitettävä rakenteet sellaisiksi, että käytettävissä oleva materiaali olisi riittänyt mahdollisimman pitkälle ja että kotimaasta, mikäli mahdollista työpaikoilta saatava rakennusmateriaali olisi korvannut ulkomailta tuotavan.

Nämä vaikeudet toistuivat aina uusien erikoisosien keksimisen ja suunnittelemisen jälkeen, koska edullisiksi havaitut uutuudet oli koetettava saada käyttöön mahdollisimman pian.

Kirjoitus on osa majuri Reino Lukkarin laatimasta selostuksesta linnoittamisesta 1940-1944. Ensimmäinen osa.

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp
Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen. Sotahistoriamatkat sivun ylläpitäjä.

Kommentoi

Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 49-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Suomen modernin ajan linnoittamisen harrastetutkija.

Viimeisimmät artikkelit

Seuraa Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Juha Kilpeläinen

Salpalinjan kiinnostavuus romahtanut

Minulta kysyttiin jokunen aika sitten luentotilaisuudessa, Salpalinjan tulevaisuutta matkakohteena. Ja miten arvelen Salpalinjan laitteiden luovutuksen omistajille vaikuttavan “saavutettavuuteen” tulevaisuudessa. Itse olen harrastajana ajatellut sitä pessimistisesti

Lue lisää »
Juha Kilpeläinen

Salpalinja ja Valvontakomissio

Salpalinjalle ei tullut hyökkäystä mutta Liittoutuneiden Valvontakomissio tuli. Jatkosodan lopussa Suomen ratkaisutaisteluun valmisteltu linnoitusketju välttyi Neuvostoliiton hyökkäykseltä mutta kiinnosti välirauhansopimuksen noudattamista Suomeen valvomaan tullutta Liittoutuneiden

Lue lisää »