Salpalinjan rakentamisen aloittamisesta tulee vuonna 2020 kuluneeksi 80-vuotta. Selatessani Helsingin Sanomien arkistoa tein havainnoin että Salpalinjan 50-vuotisjuhlia oli vietetty vuonna 1994 ja 60-vuotisjuhlia vuonna 2000. Tämä tietysti johtuu siitä että rakennustyöt aloitettiin vuonna 1940 ja vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua, ryhdyttiin Salpalinjaa valmistelemaan Suomen kohtalon ratkaisevaan taisteluun. Molemmat juhlavuodet ovat siis omalla tavallaan oikeassa.
Jo tuolloin ainakin vuonna 2000 Salpalinjaa ennustetaan tulevaisuuden matkailukohteeksi. Olihan vaihtoehtona linnoitustöiden näkemiselle, silloin ja nyt, vaivalloinen matka Venäjälle tai Suomenlahden saariin. Nyt vuotta 2020 ajatellen on tilanne uusi ja potentiaalinen. Suomessa ja Salpalinjassa on satoja uusia mahdollisia matkailukohteita kun Senaatti luovutti korsut ja tunnelit maanomistajien haltuun. Uusia omistajia helpottanee tieto että tarvittaessa voi tukeutua Salpakeskukseen joka on toiminut kohta jo 15 vuotta tarmokkaasti Salpalinjan matkailun ja Salpalinjan tunnettavuuden lisäämisen parissa. Sieltä löytynee tietoa tarvittaessa niin rakenteiden yksityiskohdista kuin kohteiden matkailumarkkinoinnistakin.
Salpalinjasta julkaistiin 2017, niin uusi kirja kuin elokuvakin. Huonosti ajoitettu sanon minä. 2020 olisi ollut luontevampi vuosi juhlajulkaisuille. Se että vuosi 2017 oli niin houkutteleva, johtui tietysti Suomi100-juhlinnasta johon kaikki halusivat osallistua. Rahaa oli tarjolla hakemuksia vastaan avokätisesti aina valtionkonttorista asti. Valitettavasti Suomi100 taisi myös tehdä sen että Salpalinja jäi pahasti Suomi 1918-teeman alle vaikka toki julkisuutta saikin. Vuonna 2020 tällaista ylitarjontaa ei ole ennustettavissa, siitä voi olla lähes varma. Yllättävää vetoapua voisi saada myös silloin vietettävästä talvisodan päättymisen juhlavuodesta.
Jännityksellä odotankin millaisen juhlan ja julkaisuvyöryn Salpalinja saa vuonna 2020 vai odotetaanko aina vuoteen 2024?
