Salpalinja muistelua Virolahdelta

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin

Pääkaupungin sotaveteraani-lehti julkaisi 1/1981 välirauhan linnoittamiseen liittyvää muistelua Kaakonkulmalta. Alkuperäisen jutun otsikko oli “Kaakon kulmalta välirauhan aikaan”. Siitä tässä pari otetta kirjoittajat mainiten.

Tauno Tulkki, kunnallisneuvos muistelee

Kun kuolemanväsyneet, likaiset, partaiset ja vieläkin välirauhan tuloa ihmettelevät Suomen armeijan sotilaat Talvisodan tulen lakattua nousivat poteroistaan Viipurin laitamilla he tuskin tiesivät, mihin tätä tummuneissa lumipuvuissa askeltavaa joukkoa lähdettäisiin johtamaan. Ainoa mitä tiedettiin, oli, että uutta rajaa ei vedetä sinne, minne taistelemalla oli tultu. Paljon oli palstaa jätettävä ennen seuraavaa pysähdystä.

Monille tuo seuraava paikka oli ja tuli pitkän aikaa olemaan Virolahti tai Ylämaa, tuo Kaakon kulmaksi kutsuttu alue. Alkoi välirauhan vuosi. Meistä kymmenistä – ehkä sadoista tuhansista uudelle rajalle pysähtyneistä sotilaista alkoi vähitellen tuntua siltä, että tasavallan tärkein asema oli Taavetti ja uusi pääkaupunki Hostikka.

Hostikka, Ylämaa, Lappeenranta, 1940 joulukuu.
Hostikka, Ylämaa, Lappeenranta. 1940 joulukuu.

Välirauha toi myöskin Virolahdelle vanhasta elämäntyylistä poikkeavia ilmiöitä. Tällä minä tarkoitan erikoisesti sitä, että armeijan joukko-osastoja tuli myöskin Virolahdelle. Neljä virolahtelaista kylää, joissa näitä osastoja oli eniten, olivat Kotola, Kirkonkylä, Säkäjärvi ja Ravijoki.

Virolahti. Tulkin mainitsemat kylät.
Virolahti. Tulkin mainitsemat kylät.
Säkäjärvi vuonna 1940. Joulukuu.
Säkäjärvi vuonna 1940, Joulukuu.
Kotola, Virolahti, 1940 joulukuu.
Kotola, Virolahti, 1940 joulukuu.

Ravijoella vielä pitkälti jatkosodan päättymisen jälkeen oli varuskunta (Valkjärvi huom.). Virolahden kunta vielä tänä päivänäkin kokee sen merkittävänä menetyksenä, ettei Kymen jääkäripataljoona voinut olla Virolahdella, täsmennettynä Ravijoella.

Armas Tasa muistelee

Kesän tullen minulla oli tilaisuus matkustaa lomalle Ravijoelle. Joulun sain myöskin viettää vanhempieni luona Virolahdella sekä vielä osan kesälomaani v.1941. Minulla oli siis ”linnoitusvuoden” aikana tilaisuus käydä kolmesti tällä alueella, ikään kuin tarkastamassa miten työt sujuivat.

Sujuivathan ne ja valmista syntyi. Jokaisen käynnin yhteydessä olin toteavani että työväkeä, eli linnoitusmiehiä, kuten virolahtelaiset sanoivat, oli aina vaan enemmän ja enemmän. Autot ja traktorit myllersivät, kiviesteitä siirrettiin pelloille ja kalliot räjähtelivät. Ne järähtelivät kirjaimellisesti, kun korsuja porattiin kallion uumeniin. Maisematkin muuttuivat ja siitä olin pahoillani.

Luolan louhintaa Virolahdella talvella 1940-1941
Luolan(tunnelilaitteen) louhintaa Virolahdella talvella 1940-1941

Ei riittänyt että kasvillisuus kaadettiin kiviesteiden ja korsujen tieltä, maisemaa putsattiin esteettömän näkyväisyyden saavuttamiseksi kaukaa linjojen edestä. Kun kesällä 1940 totesin että kotikylässäni Ravijoella oli niin sanottu Haakelin mäki parturoitu aivan puhtaaksi puista ja pensaista, se järkytti minua.

Kun vierailin kotikylässäni joulun seutuvilla v.1940 olivat linnoitustyöt silloinkin lujasti ja leveällä rintamalla käynnissä. huolimatta talven runsaista lumista ja pakkasista.

Ravijoki, Virolahti. 1940 joulukuu.
Ravijoki, Virolahti. 1940 joulukuu.

Tullessani kotikylääni v.1941 kesälomalle olin ihmeissäni. Linnoitustöitä oli tehty runsas vuosi ja valmista oli todella syntynyt. Kiviesterivit halkoivat peltoaukeita, mahtavat majoituskorsut, konekiväärikorsut ja tulenjohtokorsut olivat valmiina. Valmiina oli myös avoimia pesäkkeitä ja mutkittelevaa taisteluhautaa.

Salpalinjan tyyppikorsu, piirros 1290. Yleisin korsumalli Salpalinjalla.
Salpalinjan tyyppikorsu, piirros 1290. Konekiväärikorsu. Yleisin korsumalli Salpalinjalla.

Linja-autojen kulku Haminasta Virolahdelle oli epäsäännöllist ja vuoroja harvassa. Mutta linnoittajien kuorma-autoja kulki jatkuvasti ja niihin pääsi kyytiin. Pari kertaa minäkin muistan tällaisella kyydillä kotiani reissanneeni. Räjähdysainelaatikoiden päällä istuttiin ja kodikasta oli.

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp
Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen. Sotahistoriamatkat sivun ylläpitäjä.

Kommentoi

Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 49-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Suomen modernin ajan linnoittamisen harrastetutkija.

Viimeisimmät artikkelit

Seuraa Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Juha Kilpeläinen

Luumäki Salpalinjan huippukohteet

Blogiin on hahmoteltu karkeasti museoviraston valitsemat Salpalinjan huippukohteet Luumäen alueella. Kursivoidut tekstit ovat museoviraston perustelut valinnoille. Kuvien rajaukset ovat suppeammat kuin itse huippukohteiden rajaukset. Luumäelle

Lue lisää »
Juha Kilpeläinen

Lemi ja Kärmeniemen legenda

Salpalinjalla Lemin Kärmeniemessä on kaksi linnoitustykistölle välirauhan 1940-1941 aikana tehtyä kantalinnoitettua tykkiasemaa. Tykkiasemat on tehty 152/45-C tykeille.  Näistä tykeistä löydätte tietoa wikipediasta.  Lyhyesti todettuna kyseinen tykki oli

Lue lisää »
Juha Kilpeläinen

Bonsdorff ja Mannerheim

“Marski löi nyrkin pöytään, ja sano, minä olen hullu mies ja ajoi minut ulos.” Näin kertoo Otto Bonsdorff 1942 talvesta, tuolloin Päämajan linnoitusosaston päällikkö. Kun

Lue lisää »