Salpalinja rakennettiin häkäpönttöautoilla??

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin

Salpalinjan häkäpönttöautot.

Moni opastetuilla Salpalinjakierroksilla käynyt, niin museoilla kuin muillakin opastuksilla, on varmasti kuullut puhuttavan kuinka Salpalinjaa rakennettiin häkäpönttöautoilla. Asia ei aivan vastaa totuutta. Salpalinja rakennettiin käytännössä pääosin huhtikuun 1940 ja kesäkuun 1941 välillä.

Bensa-asema maastossa. Näin se oli Salpalinjallakin, linnoitustoimiston bensa-asemilla.
Bensa-asema maastossa. Näin se oli Salpalinjallakin, linnoitustoimiston bensa-asemilla.

Häkäpönttöautoa kokeiltiin nimittäin Salpalinjan työmaa-ajossa ensi kerran aikaisintaan 1940 lokakuun lopussa/marraskuun alussa. Linnoitustoimistolla oli ajossa syksyllä 1940 n.450 kuorma-autoa eikä yksikään niistä ollut puukaasuttimella varustettu. Kuorma-autojen määrä kasvoi tasaisesti ja samaten bensan kulutus. Linnoitustoimisto oli perustanut linnoitustöiden tarpeeseen bensiiniasemia joista bensiiniä sai vain Linnoitustoimiston kupongeilla. Edes armeijan autot eivät saaneet polttoainetta jollei niillä ollut Linnoitustoimiston myöntämää lupalappua. Bensiinä ja henkilöautojakin säästettiin jopa siinä määrin että Linnoitustoimistosta lähdettäessä Luumäelle tai Virolahdelle asioimaan niin sekä Luumäelle että Haminaan oli Linnoitustoimisto komentanut auton ja matkat näille paikkakunnille tuli suorittaa junalla.

Linnoitustoimisto antoi määräyksen välttää auton käyttöä tarkastusmatkoilla.
Linnoitustoimisto antoi määräyksen välttää auton käyttöä tarkastusmatkoilla.

Mutta mikä jarrutti puukaasuttimien, häkäpönttöjen asennusta Linnoitustoimiston käytössä olleisiin autoihin. Käytännön asiana oli se että autoille maksettiin käyttötuntien mukaan ja polttoaineen maksoi Linnoitustoimisto. Talvisodan jäljiltä pakko-otetut autot täytyi luovuttaa niiden omistajilleen kesäkuuhun 1940 mennessä. Linnoitustoimistolla ei siis ollut omia kuorma-autoja vaan ajossa olivat yksityisyrittäjät. Puukaasutin laski moottorin tehoa varsin radikaalisti ja sitä kautta kuorma-auton työteho myöskin laski. Puukaasutinlaitteisto oli kaiken lisäksi kallis ja niiden saatavuus ei ollut mitenkään erinomainen.

Salpalinjan loppuvaiheessa välirauhan lopussa häkäpönttöautoja oli 60%
Salpalinjan loppuvaiheessa välirauhan lopussa häkäpönttöautoja oli 60%

Saatavuusongelmaan ja laitteiston korkeaan hankintahintaan Linnoitustoimisto keksi ratkaisun ostamalla itselleen puukaasutinlaitteistoja jotka myytiin verottomana ja osamaksulla kuorma-autojen omistajille. Mutta ei pelkästään riittänyt se että Linnoitustoimisto halusi ostaa puukaasutinlaitteistot, maassa kun ei ollut metallia tarpeeksi käytettäväksi siihen tarkoitukseen! 1941 tammikuussa Linnoitustoimisto sai järjestettyä Ruotsista, saman yhteenliittymän kautta joka oli järjestänyt vapaaehtoisten ruotsalaisten linnoittajien tulon keväällä 1940, 520tonnia peltiä puukaasutinlaitteistojen tekemiseen.

Häkäpöntön hitsausta, pellistä oli huutava pula välirauhan aikaankin.
Häkäpöntön hitsausta, pellistä oli huutava pula välirauhan aikaankin.

Silti puukaasutin tilanne edistyi hitaasti. Autot joihin puukaasuttimet asennettiin, tarkastettiin Linnoitustoimiston toimesta. Autonomistajat maksoivat itse asennuskustannukset harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Lähes kaikki asennetut puukaasulaitteistot olivat pilkkeellä toimivia, hiilellä toimivat olivat kalliimpia ja polttoaineen saatavuus hankalampaa. Autonomistajien tuli suorittaa puukaasutinlaitteiston hinta takaisin Linnoitustoimistolle 4 kuukaudessa.

Linnoitustyömailla olleiden puukaasutinautojen määrät.

15/3 -41 kuorma-autoja n. 1200kpl joista puukaasuttimella 79kpl.

14/6 -41 kuorma-autoja n. 1100kpl joista puukaasuttimella 747kpl.

Linnoitustoimisto pienensi jaettavan bensiinin määrää talvella/keväällä 1941 jotta puukaasuttimet yleistyivät, samaten Suomenlahti-Kivijärvi välille tehtiin kaksi ”tehdasta” jotka valmistivat pilkettä puukaasutinautoihin. Toinen näistä ”tehtaista” oli Virolahden Harjussa.

Pilke kuivatettiin höyryuunissa ja pakattiin paperisäkkeihin.
Pilke kuivatettiin höyryuunissa ja pakattiin paperisäkkeihin.

Mutta kuten alussa todettiin kiertoilmauksella niin väitän että Salpalinja tehty kyllä enemmän bensiinin varassa kuin häkäpönttöjen.

Juha Kilpeläinen, K-linnoiteretket 2014. Kuvat SA-kuvia, www.sa-kuva.fi

favicon

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on email
Email
Share on whatsapp
WhatsApp
Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen. Sotahistoriamatkat sivun ylläpitäjä.

Kommentoi

Juha Kilpeläinen

Juha Kilpeläinen

Hei, olen Juha Kilpeläinen, lahtelainen 49-vuotias mies K-Linnoiteretkien takana. Suomen modernin ajan linnoittamisen harrastetutkija.

Viimeisimmät artikkelit

Seuraa Facebookissa

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Juha Kilpeläinen

Kuinka Hanell ruotsalaiset kesytti 1940

”Köyhän on oltava nöyrä” Vapaaehtoisista ruotsalaisista linnoittajista on julkaistu kirjoja ja artikkeleja, Kohti Salpalinjaa(Eric Bjökman 2007) ja Salpalinja – Itsenäisyyden monumentti (Håkan Nylund artikkeli, 2017)

Lue lisää »
Juha Kilpeläinen

Luumäki Salpalinjan työmaiden huolto

Salpalinjan linnoitustyömaiden huoltoa käsittelemme suppeasti seuraavassa päiväkirjaotteen muodossa. Yrjö Kunttu toimi huoltopäällikönä työpiiri 230 4.3.1941 – työpiirin lakkauttamiseen asti. Hän piti päiväkirjaa tuolta ajalta. Tässä

Lue lisää »
Juha Kilpeläinen

Lemi ja Kärmeniemen legenda

Salpalinjalla Lemin Kärmeniemessä on kaksi linnoitustykistölle välirauhan 1940-1941 aikana tehtyä kantalinnoitettua tykkiasemaa. Tykkiasemat on tehty 152/45-C tykeille.  Näistä tykeistä löydätte tietoa wikipediasta.  Lyhyesti todettuna kyseinen tykki oli

Lue lisää »