Mannerheim
“Sotamarsalkka Mannerheim jäi ylipäällikön paikalle. Hänen johdollaan aloitettiin puolustusvoimain uudelleen organisointi, laajat asehankinnat ja suurimittaiset linnoitustyöt uudella rajalla, joka sekä maarintaman pituuden että maastollisten tekijäin johdosta sitoi paljon enemmän joukkoja kuin ennen.
73-vuotias ylipäällikko johti monitahoista toimintaa hellittämättömällä tarmolla. Hän liikkui joukoissa ja linnoitustyömailla sekä seurasi aseteollisuuden edistymistä. Hän oli kiinteässä yhteydessä maan presidenttiin ja hallitukseen, joka miellellään kuunteli hänen arviointejaan maailman muuttuvasta epävakaisesta tilanteesta ja Suomen edellytyksistä ja menettelytapamahdollisuuksista niissä monissa vaikeissa neuvotteluissa, joita Suomi joutui kaupallisista ja poliittisista kysymyksistä käymään.”
Salpalinja
“Heti vapusta lähtien, kun minä tulin sinne armeijakunnan esikuntapäälliköksi. kuljimme Virolahti-Luumäki linjalla saadaksemme jonkinlaisen käsityksen mistä kautta se(Salpalinja) nyt rupeaa kulkemaan. Sitten divisioonankomentajat rupesivat laatimaan yksityiskohtia korsujen sijoittamisesta. Aseman kulun laadimme siis korkean portaan piirissä.
Matkan varrella väittelimme. Eräs komentajista sanoi, ettei missään tapauksessa saa tehdä asemia metsän reunaan, vaan eteen. Toinen oli sitä mieltä, että avomaasto oli ehdottomasti tuhoisin paikka. Lopulta kuitenkin pääsimme aina yhteisymmärrykseen.
Rannikkoalueesta Armeijakunnan vastuulla oli Kotkan lohko, joten siellä kuljimme myös rannikkolinnakkeita tutkimassa Haapasaarta myöten. Armeijakunnan esikunta oli Haminassa, Reserviupseerikoulun tykistöpatterin käytössä olevassa rakennuksessa. Siellä olimme vain toukokuun ajan, kunnes olimme saaneet kaikki tiedustelut suoritettua. Kesäkuun puolella siirryttiin Lahteen, jossa olimme kunnes uusi liikekannallepano tapahtui. Lahdessa Armeijakunnan esikunta sijaitsi Hennalan sairaalassa.
Toisen linjan, Hamina-Taavetti työt aloitettiin myöskin. Sen tiedustelut tapahtuivat aika kätevästi. Sain käyttööni Storch’in ja lentelin päivän siellä ja tarkistin kartalle tekemiäni vaihtoehtoja. Ilmoitin Oeschille mihinkä tulokseen olin päätynyt ja kuljimme vielä maastossa tärkeimmät kohdat ja sitten asia oli selvä.
Kaikki suunnitelmat rakentuivat puolustuksen pohjalle, aktiivisesta hyökkäämisestä ei edes keskusteltu, sillä katsottiin, ettei meillä ollut siihen mitään mahdollisuuksia.”
